Siirry pääsisältöön

Ulkosaaristo Helmen taidetta






























Olin viime viikonloppuna ystävieni kanssa Klyndaren saaressa, Ahvenamaan saaristossa.

Ystäväni miehensä kanssa on vuokrannut saaren käyttöönsä.
Siellä pidetään erilaisia kursseja, pysähtymisiä, kohtaamisia.


Miten luonto onkaan täynnä taidetta, ihmeellisyyksiä.
Meidän tulee vain nähdä, löytää nuo rikkaudet.

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Upeita, ihan valmiita luonnon maalauksia vaikka seinälle!

(Hannele, kiitos♥)
Jael sanoi…
Luonto on kyllä usein tosi taitava taitelija:)
RunoTalon Sari sanoi…
Kauniita, niin elävän oloisia - tahtoisin silittää, tuntea viileyden tai lämmön, sileyden tai rosoisuuden. Minulla on sinulle yllätys: Pitkän haastetauon jälkeen innostuin aamu-haasteesta, toivon, että lähtisit mukaan. Haasteen laitoin blogiini tänään <3
Kirjailijatar sanoi…
Erittäin kauniita nuo kuviot kalliossa. Luonto tosiaan puhuu meille.
arleena sanoi…
Ihastelin myös tuota luonnon muovaamaa taidetta

Tämän blogin suosituimmat tekstit

" Minäkö se olin?

Ja miten vuoret kuu pensaat täydessä loistossaan jo lentelivät läpi pääni !" R.Liehu

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...

Uusi Vuosi ja pakkanen

Pilkku antaa laitaa itselleen vaikka raidallisen kaulahuivin. Emme kuitenkaan huolineet sitä lenkille. Ihanaa, kun tassut eivät ole kurassa. Voin pian vaihtaa lattialle valkoisen maton. Illalla luokseni tulevat IOK-ystäväni. Pilkku on innoissaan uusista ihmisistä. Ovatko ihmiset hänestä ja märistä pusuistaan? Nautin tästä pitkästä Joululomastani. Kuinka osaankaan palata arkeen. Olen kiitollinen elämälle.