Siirry pääsisältöön

"Ei tarvitse kysyä, onko Jumalaa vai ei; yksinkertaisesti siirtää vain oman vähäisen ymmärryksensä syrjään."-E.Södergran




Hänellä oli aluksi sylissään kimppu kukkia.
Halusin taas tuon linnun kukkien tilalle.









Tein hänet muutama vuosi sitten.
Voit nähdä hänet "vanhana" heti sivussa oikealla.

Tänään halusin muuttaa häntä.
Tykkään uudesta.

Valmistaudun ensi vuoden näyttelyyn, vaikka lupa ei vielä ole tullut.
Matkalla on ihana olla.



"Ei ole välttämätöntä rukoilla; voi katsoa tähtiä ja tuntea
halua vajota maahan sanattomaan palvontaan."- E. Södergran

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Siinäpä alinna nyt mun suosikkityttö sekä suosikkisitaattini Edithiltä tuo viimeinen. Se on nyt kirjoitettuna sinne sun tänne etten vain sitä kadota.

Kaunista, kaunista!

Terhi sanoi…
Olen käynyt välillä ihailemassa taidettasi. Alunperin eksyin blogiisi tyttäresi koiran kautta. Jarviksen sisar eli elämänsä minun kanssani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...

Uusi Vuosi ja pakkanen

Pilkku antaa laitaa itselleen vaikka raidallisen kaulahuivin. Emme kuitenkaan huolineet sitä lenkille. Ihanaa, kun tassut eivät ole kurassa. Voin pian vaihtaa lattialle valkoisen maton. Illalla luokseni tulevat IOK-ystäväni. Pilkku on innoissaan uusista ihmisistä. Ovatko ihmiset hänestä ja märistä pusuistaan? Nautin tästä pitkästä Joululomastani. Kuinka osaankaan palata arkeen. Olen kiitollinen elämälle.

Tänään näin tämän kevään ensimmäiset sinivuokot!!

Halusin rauhoittaa tätä "ruututyttöä". Nuo pompulat ovat hänen ajatuksiaan, jotka lähtevät maailmankaikkeuteen. Niin kuin meidän jokaisen ajatuksetkin lähtevät aina ja vaikuttavat kaikkeuteen. Jospa näkisimme ajatuksemme, ehkä saattaisimme muuttaa niitä. Olen ollut koko päivän liikkeessä. Kaksi pitkää metsälenkkiä Pilkun kanssa, uimassa, pihatöissä... Nyt on pakko pysähtyä, heittäytyä sohvalle hiljaisuuteen. Kaunista, rauhaisaa viikonloppua teille kaikille ♥