Siirry pääsisältöön

" että me toisillemme olemme "






Olen ollut pois täältä.
Edellinen postaus on 29. huhtikuuta.

Vanhempi tyttäreni on sairastellut parin kuukauden ajan.
Nyt hän alkaa olla taas onneksi oma itsensä.


Olen ollut vahva, pelokas,
tukenut, itkenyt,
luottanut, uskonut
ja kuitenkin menettänyt uskoni, vahvuuteni, luottamukseni..

Kun oma lapsi sairastuu,
olkoon hän minkä ikäinen tahansa,
äidin maailma muuttuu,
kaikki värjäytyy saman väriseksi,
tyttären väriseksi..

Nyt sain vapautua kalliona olemisestani,
ilo kasvaa, usko ja luottamus vahvistuvat,
kiitollisuus kaikessa..

Kommentit

sirkkis sanoi…
Sairaus on aina koettelemus kun se tulee lähelle. Ihanaa kun jo on tilanne parempi.Tuo sinun maalaus on hyvin minun oloinen, ihastuin siihen heti . Väritkin ovat suloisia. Voimaantua anna itsesi ja sellaista tarvitset aina ♥
Jael sanoi…
Ikävä kuulla,ja paljon voimia sinulle.Hyvä kuulla että hän voi jo paremmin,ja toivottavasti pain vieläkin paremmin.Tsemppihalit sinulle Hannele:)
Sirkkis:
Kiitos lohduttavista sanoistasi <3
Itsekin pidän paljon heistä.

Jael:
Kiitos jael <3
<halauksia!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...

Uusi Vuosi ja pakkanen

Pilkku antaa laitaa itselleen vaikka raidallisen kaulahuivin. Emme kuitenkaan huolineet sitä lenkille. Ihanaa, kun tassut eivät ole kurassa. Voin pian vaihtaa lattialle valkoisen maton. Illalla luokseni tulevat IOK-ystäväni. Pilkku on innoissaan uusista ihmisistä. Ovatko ihmiset hänestä ja märistä pusuistaan? Nautin tästä pitkästä Joululomastani. Kuinka osaankaan palata arkeen. Olen kiitollinen elämälle.

" Minäkö se olin?

Ja miten vuoret kuu pensaat täydessä loistossaan jo lentelivät läpi pääni !" R.Liehu