virtausta elämään

Muutamaan aikaan en olekkaan maalaillut. Tänään iski ikävä. Halusin tehdä päivän kasvot. Nopeasti, voimakkaasti. Punaista, keltaista! Tällainen mieli minulla on ollut syvällä ja pinnassa paljon iloa ja energiaa. "Lauluni ovat kuin kevään kukat- ne tulevat sinulta. Silti tuon ne sinulle kuin ne olisivat omiani. Sinä hymyilet ja otat ne vastaan, ja olet iloinen , kun olen ylpeä niistä. Jos laulukukkani ovat hauraita ja kuihtuvat ja putoavat maahan, en sure ollenkaan. Sillä kaikki mikä katoaa, on silti sinun kämmenelläsi, ja häipyvät hetket, kauneutta kukkivat, säilyvät iäti tuoreena sinun seppeleessäsi."-Tagore

Oi, vielä niin pitkä matka Runebergin päivään. En jaksa odottaa, en malta. Minä haluan aikaistaa arpajaiseni. Ne ovat tiistaina 1.helmikuuta. Jos et ole vielä mukana , käy kommentoimassa 28.1 postaukseeni. Aivan ihastuttava ilma ulkona. Haluan mennä hiihtelee. Sinulle kivaa uutta alkavaa viikoa!

"keinu", 4/12, 2006, grafiikka Lapsuuden muistot Keski-Suomesta, Muuramesta. Ikuiset kesät, ainainen uiminen ja keinuminen ovat sisälläni.. Kuva on kopio, jouluna 2010 tekemästäni piirroksesta. Ave Maria, Sankta Maria "Sisäinen lapseni", kopio Oikeastaan merkittävin kuva minulle. Tuon kuvan kautta ymmärsin, miten sielu puhuu minulle kuvieni kautta, uskaltaa ilmaista itseään... Kolme vuotta, kolme teosta. Ensimmäinen arpa saa valita ensiksi, toinen toiseksi ja kolmas kolmanneksi =) Jos haluat mukaan arpajaisiini, käy edellisessä postauksessani, eli 28.1. Onnea!

Meinasi mennä ohitse ja hieman menikin, blogini 3-vuotisjuhlapäivä. Voin ilolla syyttää näitä taidenäyttelymme avajaisien aiheuttamia pieniä kiireitä, stressiä, läsnäoloa siinä maailmassa. Aloitin tämän blogini 22.tammikuuta 2008. Haluan järjestää arpajaiset lukijoilleni tai tänne eksyneille. Ajattelin, että arpajaispäivä olisi 5. helmikuuta, Runebergin päivänä, koska rakastan Runebergin torttuja. Kaikilla yksi ja sama mahdollisuus voittaa. Palkintona joku tauluni tai kuvani. En ole vielä päättänyt, mikä. Laitan sen esille, kunhan olen valinnut. Eli kun kommentoit jotain, olet mukana. Onneaa kaikille.

Oi että rakastan tätä kuvaa! Näyttelymme avajaisissa tanssivat aluksi kouluni lukiolaiset tytöt oman tanssinsa. Näyttelymme lopuksi tanssivat Susanna ja Mervin pikku ihanaiset prinsessat. He olivat imeneet isojen tyttöjen tanssin täydelleen omakseen ja omannäköisekseen. Niin herkkää, niin kaunista, koskettavaa oli pikkuisten tanssi. Sain olla "ohjaajana". He olisivat halunneet tanssia koko yön. Nyt tiedän, mitä aion tehdä, kun jään eläkkeelle. Haluan alkaa ohjata lasten luovaa tanssia. Ehkä myös aikuisille oma ryhmä. Huomaan omissa oppilaissani, että heiltä puuttuu oma luova, kehollinen ilmaus. He ovat kiinni muodoissa. Brändätyt, rekisteröidyt ja ties mitä jutut valtaavat maailmamme. Kohta me brändäämme itsemmekin. Missä on vapaa, luova ilmaisumme? On zumbaa, on latinoa, on määrättyjä muotoja ja askeltamisia, joita ihmiset tekevät ohjaajaansa jäljitellen. Harva antaa liikkeen syntyä omasta kehostaan, omasta keskuksestaan, antaa sielun liikuttaa ja ilmaista itseään.

Minä, Mervi, Susanna, Saija (Auli puuttuu) Korkkailimme kuohuviinipulloja, maistoimme kylmyyden sopivuuden ja odottelimme avajaisvieraitamme. Uudenkaupungin lukion tyttöjen tanssiharjoitus. Tanssitytöt: Liina, Netta, Mandi. Meidän kaupungin kansanedustaehdokas Lea ja minä. Lea lausui meille viidelle Edith Södergranin upean voimakkaan runon. Tässä me kaikki taiteilijat ja yksi pikku mimosaprinsessa mukana. Avajaiset onnistuivat loistavasti. Ohjelmamme oli korkeatasoista. Tanssi, runot, avajaispuhe, jonka sain pitää ja Kalle Klozin ihanat laulut. Voisiko olla hienompaa. Ei vois! Ihmisiä oli saapunut paikalle vähän yli 50. He olivat hyvin tyytyväisiä kokemaansa. Nyt saan ja voin hengähtää. Kaikki tuo positiivinen stressi, kiire, ajatusten lentäminen on vienyt yöuneni levottomiksi. Tänään olen aivan poikki. Painan varmaan tuhat kiloa. Annan itseni olla väsynyt mutta onnellinen.

Rakastan näitä Aulin keramiikkanaisia. Mervin koskettava syntymään liittyvä sarja. Aulin "Siniset siskokset" Susannan ihanaisia naisia. Minä. Hui miten huonoryhtinen olenkaan! Ruskeat grafiikkasarjani. Saija, minä, Auli, Mervi, Susanna. Tässä kaikki me viisi olemme kasassa. Taustalla Aulin "Madonna" ja keramiikkasulotar. Tänään oli lehdistöpalaveri. Tanssitytöt harjoittelivat esitystään. Minä hain alkosta 15 pulloa kuohuvaista. kaikki alkaapi olla valmista.