Minä, Mervi, Susanna, Saija (Auli puuttuu)
Korkkailimme kuohuviinipulloja, maistoimme kylmyyden sopivuuden ja odottelimme avajaisvieraitamme.
Uudenkaupungin lukion tyttöjen tanssiharjoitus.
Tanssitytöt: Liina, Netta, Mandi.
Meidän kaupungin kansanedustaehdokas Lea ja minä.
Lea lausui meille viidelle Edith Södergranin upean voimakkaan runon.
Tässä me kaikki taiteilijat ja yksi pikku mimosaprinsessa mukana.
Avajaiset onnistuivat loistavasti.
Ohjelmamme oli korkeatasoista.
Tanssi, runot, avajaispuhe, jonka sain pitää ja Kalle Klozin ihanat laulut.
Voisiko olla hienompaa. Ei vois!
Ihmisiä oli saapunut paikalle vähän yli 50. He olivat hyvin tyytyväisiä kokemaansa.
Nyt saan ja voin hengähtää. Kaikki tuo positiivinen stressi, kiire, ajatusten lentäminen on vienyt yöuneni levottomiksi.
Tänään olen aivan poikki. Painan varmaan tuhat kiloa.
Annan itseni olla väsynyt mutta onnellinen.
Kommentit
Ps. Hanne, kiitos kaunis aina niin lämpimistä sanoistasi blogissani, ne merkitsevät paljon:)
Pps. Olet kaunis nainen;)
Olen pulestanne onnellinen!
Ihanaa ja siunausrikasta näyttely aikaa teille kaikille, olette ihania.♥
Nyt on ansaittu rentoutuminen levon merkeissä paikallaan.
Eka kuva oikein huokuu eleganssia :)
Ari
itKUPiLLi
Marge
SusuPetal
Maria
sylvi
SuviAnniina
arleena
Rita
Pilviharso
Anja
Kiitos teille kaikille kommenteistanne, mukanaolostanne, kannustuksestanne.
Oisinpa lähempänä teitä ja saisin kohdata ja tavata teidät. Haluaisin, että se tapahtuisi nimenomaan näissä puitteissa.=)
Olen niin iloinen kun kaikki sujui, luisti ihanasti..
Taiteilijat ja yleisö olivät kosketettuja.
Taideteos tarvitsee katsojan, jonka kanssa se voi olla vuorovaikutuksessa. Ilman katsojaa, kokijaa, ei ole taidetta..
Tulee mieleeni kysymys...
Kuuluuko ääni metsässä, kun puu kaatuu ja siellä ei ole ketään, ei edes eläintä kuulemassa?
Ihana saada jakaa, vastaanottaa, sitä varten me täällä olemme.
kiitos teille.