"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv
Heittäydyn elämän virtaan. Annan virran kuljettaa minua pehmeästi, hellästi, välillä rajusti..
Kommentit
Helmikuun eka on jotenkin kohti valoa!
Satu: Kissat ovat aina lähellä minua. Nytkin toinen haluaa tulla tähän kirjoittelemaan..=9
kiva kun osallistut!
Ajattele leena, en muista minä päivänä isäni kuoli..
Torstain ja perjantain vastaisena yönä...kun jätin illalla hänelle jäähyväiset...
kahdeskymmenenensimmäinen se oli ja toukokuuta..
Ehkä menen silloin Jyväskylään...
Missäs sun sukset olivat, Ari?
Kirjailijatar:
Minäkin just ajattelin, että menen mun 7 luokkalaisten kans helmikuussa tai maaliskuun alussa, jolloin on laskiainenkin, pulkkamäkeen liikuntatunnilla..
Tehokasta, hauskaa!!
Hippityttö:
kiitos sinulle!!!