jokaisen syvyyden alla avautuu uusi syvyys...

Jumalan edessä ei ole hengellisiä ja maallisia alueita:
on vain yksi kokonainen elämä.




Vain pinnalliset ihmiset tuntevat itsensä.

Itseymmärrys ei ole yhtä tärkeää kuin eläminen sielunsa ohjaamana.
Voimme ymmärtää sielua paremmin aistien kuin ajattelun kautta.



Tietyn asteinen itsensä unohtaminen saattaa olla juuri se tekijä, joka sallii sielun murtautua läpi voimalla ja luovuudella.
Sielu johdattaa meidät pois tietoisuudesta ja tekee sen omaksi hyväksemme.



Pysyttelemällä psyykkisessä usvassa, saatamme päätyä paikkaan, jota olemme etsineet koko elämämme ajan.



Monet ihmiset sanovat haluavansa muuttua ja heidän tapansa ilmaista se, on täsmälleen oikea:
he haluavat tehdä haluamansa muutokset omalla tavallaan.
Mutta todellinen sydämen muutos saattaa edetä toiseen suuntaan kuin mihin tahtomme ja älymme sitä ohjaisi.



Todellinen luonteen vahvuus ilmenee halukkuudessa antaa elämän käydä ylitsemme ja kaivautua syvälle meihin.




Sen sijaan, että etsimme uusia keinoja hallita tilanteita, meidän olisi ehkä antauduttava esiin pyrkivälle elinvoimalle.



Elämää peittävä huntu on äärettömän ohut ja poistettavissa pelkällä mielikuvituksen henkäyksellä.




Jokaisen syvyyden alla avautuu uusi syvyys....


Ajatukset luin kirjasta " sielun ohjaama elämä"..
Ne avautuivat minulle vahvasti menneen viikon jooga- ja meditaationkurssilla, hiljaisuudessa, luonnon keskellä vain taivas kattona ja maa lattiana..
vain minä itse laitan rajani itselleni ja myös puran ne..