kuvat eheyttävät

Tutkimusten mukaan, jo pelkkä luontokuva rentouttaa ihmistä..

Miksi me tarvitsemme tutkimuksia..Onko asia itselle enemmän totta, kun se on tutkittu?
Onko minun helpompi kertoa siitä toiselle, kun takanani on suuri tutkijajoukko?
Miksi mitään tarvitsee toiselle todistaa?
Oma kokemus, elämys on aina lahja!!



Sanat ovat symboleita.
Ne yrittävät kuvittaa sitä monimuotoista ajatusta, joka sisällämme syntyy..
Kuinka erillaiset lähtökohdat ovatkaan kaikkien meidän ajatuksilla..
Joskus ihmettelen, kuinka me ollenkaan ymmärrämme toisiamme sanojen kautta..
keskustellessamme toisen kanssa saatamme eksyä aivan eri maailmoihin sanojemme kanssa ja silti ajattelemme aivan samoin..



Kuva vaikuttaa meihin kaikkiin vahvasti, jos annamme sen vaikuttaa sisimpäämme asti.




Kuva, väri, muoto, musiikki,ääni, luonto pystyy saavuttamaan syvimmän sisimmän kerroksen meissä.
Ns. tavalliset sanat jäävät vain pintakerrokseen. Siksi esim. pelkkä verbaalinen terapia ei kosketa sinne, jossa lukot, solmut asuvat..syvällä meissä, ikäänkuin turvassa..




Itse koin nuo edelliseen blogiini (8.08.09) valitut sanat, lauseet elävinä..
niin koskettavina, että ne saavuttivat sisimpäni...ne olivat kuin kuvia, lihallisia muotoja, värejä...en jäänyt kiinni yksittäiseen sanaan, en analysoinut niitä, en kyseenalaistanut...annoin niiden painua syvälle ja ymmärsin enemmän..




Metsä on aina ollut minulle rakas.
Sen tuoksu, äänet, valo...isot puut seisovat kärsivällisinä ja kuuntelevat uskollisina...mikään siellä ei ole turhaa...sinne voi aina piiloutua maailmalta, jos haluaa sulkeutua ...