Jäin kiinni tarinaani,
samanlailla, kun joskus naamio voi jäädä kiinni ihmisen kasvoihin.
Paluu aitouteen, itsensä luo voi olla pitkä ja kivulias.
Nautin esiiintymisestä.
Haluan jakaa, mitä olen löytänyt.
Haluan olla kanava, antaa virrata kauttani.
Hiljennyin, pyysin, että en olisi yksin tekemässä tarinaani, elämässä sitä..
Päädyin naamioon.
Tulin näyttämölle pimeydestä, lokit itkivät kaukana.
Näin valkoisen ruusun. Tulin sen luo. Riisuin saappaat. Käperryin alas, poskeni makasi ruusun päällä, hennosti.
Muistin...
Riisuin huivini, takkini..koskin kasvoihini, joita petti naamio..
Kuuntelin, pysähdyin...koin naamioni, jota olin pidellyt niin pitkään..
Halusin luopua naamiostani...
Kosketin kasvojani...tunsin, aistin kaiken uudella, puhtaalla tavalla..olin kuin uudestisyntynyt itseeni..
Uskon, että ihmiset kokivat jotain ..jokainen omalla tavallaan..
Kaksi ystävääni olivat koskettuneita, vaikuttuneita..
moni muukin....uskon..
Olen iloinen, kun halusin tehdä/elää tuon esitykseni ystävättärelleni.
Jokin minussa liikahti. En ollut yksin.
Huomenna voin luopua tästä..
Sydämellisesti tervetuloa lukijakseni : kati, Cici, Sykerö ♥
Kommentit
Hyvää yötä/huomenta Hanne, ja suloista sunnuntaita!
Uskon, että tuollaisen esityksen läpivieminen tyhjentää hetkeksi energiatkin, mutta se, että voi toimia jonkin elämää suuremman välikapaaleena, on varmasti upea kokemus!
Blogissani on arvonta, tule osallistumaan. Halit!
Halit sulle!
Ihanaa viikkoa sinulle, Hannele!
Kaunis, koskettava tarina joka on niin totta. Kiitos.
Jotain tapahtui minussa, minuun,
tuossa esityksessä..
Illalla oli levotn, olisin halunnut jutella jonkun kanssa tanssistani...
Yöllä näin voimakkaan unen..isäni oli siinä..
Aamulla oli jotenkin surullinen, haavoittunut...
Ehkä olin ottanut itseltäni jonkin naamion pois itsestäni,
yhden kerroksen..
Tunnen itseni rohkeammaksi, paljaammaksi, hyvällä tavalla..
kaikille teille ihanaa tätä viikkoa, joka on alkanut aika harmaana...
Heiltä saa voimaa!
olen silloin tällöin tanssinut joissakin tilaisuuksissa...
kolleegoiden eläkejuhlissa, omissa synttäreissäni åari vuotta sitten...
Jotenkin tuo ilmaiseminen on niin ihanaa, vahvaa..
Harakka:
=)
Näin on..
Tarvitsemme ystäviä, joille voimme antaa ja saada elämässämme..
Haneli:
Joku joskus avautuu, pykii esiin meissä..emme voi aavistaa mikä sen avaa...ihanaa, että kuoriutuu itsestään kohti Itseään..♥