Siirry pääsisältöön

" Kevään laulua odotellen"





Hän on yksi helmikuun näyttelyn tytöistä.
Tein hänet valmiiksi eilen. Onneksi löysin vanhasta työstäni sopivan kehyksen.

Tuo tyttö on ollut kesästä asti mustavalkoinen.
En raaskinut maalata väriä heti, pelkäsin , että tuo herkkyys katoasi.( Kuva alempana)
Halusin eilen muuttaa hänen maailmaansa värilliseksi.
Tykkään hänestä nytkin.





Mustavalkoinen alkuperäinen kesältä .







Hänet olen tehnyt syksyllä.

Otin valokopion alkuperäisestä tytöstä. (keskimmäinen kuva)
"Siirsin kuvan liiman avulla toiselle paperille. eli laitoin liimaa kuvapuolelle ja kuvapuolen liimasin paperille.
Kun kuva oli kuivunut, kostutin paperin ja aloin varoen hitsuttaa paperia pois sormellani.
Kuva oli siirtynyt toiselle paperille, ei ihan täydellisenä mutta kuitenkin.
Sitten maalailin ja tein hänestä "uuden" version.

Ajattelin laittaa hänetkin ehkä kehyksiin ja näyttelyyn vierekkäin.

 He katsoisivat toisiaan ihmeissään...


Kommentit

Marmustoi sanoi…
Elät ihanaa ja jännittävää aikaa näyttelyä valmistellessa. Kuvasi ansaitsevat parhaat paikat ja kehykset. Onnea valmisteluigisi!
Jael sanoi…
Herkkyys säilyi hyvinkin! Ja minäkin toivottelen mukavaa näyttelyn valmistamishommia!
Todella kaunis tuo ensimmäinen tyttö!
Olisi mukava päästä näyttelyysi!
Marmustoi:
Voi kiitos sinulle
Todella ajatukseni majailevat näinä viikkoina maalauksissani, avajaisten ohjelmassa, tarjoiluissa jne.
näin tämä tammikuu vierähtää kivasti taiteen parissa..

Jael:
Kiitos Jael.
Minustakin tuo herkkyys säilyi. Tietty hänestä tuli erilainen.


Irmastiina:
Sinähän asut niin läheööä. Tule ihmeessä. Ois kiva tavata.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin