Siirry pääsisältöön

nimeä vailla....






Olen maalannut alunperin tätä maalausta joskus 6 vuotta sitten.

Tänä syksynä "löysin" hänet ja aloin muuttaa, muuntaa..

Monena päivänä, iltana olen ährännyt, poistanut , lisännyt.
Oiskohan se valmis?
Ainakin pysähtynyt hetkeksi tuohon tilaansa.

Laitoin kehyksiin ja vien hänet näyttelyyn.

Nimeä vailla vielä...
jotain valoisaa, jotain pyhää...

Mitä sinulle tulee mieleen?

Kommentit

Jael sanoi…
Kaunis taulu! Ja näyttelystäsi tulee varmaan tosi upea;harmi että olen näin kaukana...
15. tammikuuta 2014 klo 22.56
Huopalintu sanoi…
Kaunista. Toivomaasi nimeä en taululle osaa ehdottaa, mutta kun katsoin sitä, tuli mieleeni ensimmäisenä sana "muisto".
16. tammikuuta 2014 klo 9.39
Hannele Ruusukummusta sanoi…
Kaunis!
Minun tuli mieleeni: pimeydestä valoon...:)
16. tammikuuta 2014 klo 11.37
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

" Minäkö se olin?

Ja miten vuoret kuu pensaat täydessä loistossaan jo lentelivät läpi pääni !" R.Liehu
1 kommentti
Lue lisää

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...
6 kommenttia
Lue lisää

rakkaudesta..

"Kun ihminen rakastaa, hän avaa elämänsä Toiselle. Hänen kaikki esteensä poistuvat. Suojelevat rakenteet romahtavat. Hän antaa tuolle henkilölle täydellisen luvan astua hänen henkensä temppeliin. Hänen olemassaolostaan ja elämästään voi tulla tuon henkilön aluetta. Vaatii suurta rohkeutta päästää joku niin lähelle. Koska keho on sielussa, toisesta tulee osa ihmistä itseään, kun hän päästää tämän lähelleen. Todellisen rakkauden pyhässä liitossa kaksi sielua yhtyy toisiinsa. Ulkoinen kuori ja minuuden ääriviivat muuttuvat huokoisiksi. Nämä ihmiset tulvehtivat toistensa yli."- Anam cara, kelttiläistä viisautta. Kesätyttöni on saanut lisää kukkasia hiuksiinsa..
23 kommenttia
Lue lisää