Aloin lukea uudelleen Elif Shafakin romaania "Rakkauden aikakirja".
Jotenkin nuo rakkauden uskonnon 40 sääntöä, jotka saattaa saavuttaa vain rakkauden kautta,
kutsuivat minua.
Shams, kiertävä derverssi (= suufilaisuuden tietä kulkeva henkilö), kokemusten myöten alkoi laatia listaa, jota ei kirjoitettu mihinkään kirjaan vaan joka kaiverrettiin vaan ainoastaan hänen sieluunsa.
Hänelle ne olivat yhtä yleismaailmallisia, luotettavia ja muuttumattomia kuin luonnonlait.
Shamsilta vei vuosia, työstää nämä säännöt lopulliseensa muotoonsa.
Ensimmäinen sääntö:
"Millaisena näemme Jumalan, heijastuu suoraan siitä, millaisena näemme itsemme.
Jos Jumala tuo mieleemme enimmäkseen pelkoa ja syytöksiä, se tarkoittaa että sisällemme on kasautunut liian paljon pelkoa ja syyllisyyttä.
Jos näemme Jumalan olevan täynnä rakkautta ja myötätuntoa, niin olemme mekin."
♥
"Tie totuuden luokse on sydämen työtä, ei pään.
Tee sydämestäsi ensisijainen oppaasi, älä mielestäsi.
Kohtaa, haasta ja lopulta nujerra oma nafsisi (=valheelinen minuus)sydämelläsi.
Oman minuuden tunteminen johtaa Jumalan tuntemiseen."
"Kuolema antoi minulle elämän"-Anita Moorjani
Minun ei tarvitse tehdä mitään, ansaittakseni rakkauden. Ei muuttua, ei rukoilla.
Sen ymmärtäminen, että olen jo rakkaus, on tärkein.
Rakkautena oleminen tarkoittaa, että ymmärtää, että miten tärkeää on vaalia omaa sieluaan, kuunnella omia tarpeitaan ja olla jättämättä itseään aina viimeiselle sijalle.
Olen jo se, mitä koskaan voin yhrittääkään olla.
Älä pelkää mitään, rakasta.
=)
Kommentit