Hymy on toiseksi tärkein tehtävä mikä huulilla on..
Ekaks tärkein...kosketus, hamuilu, pusu, suukko, suudelma..
Naama nurin kuulet toisin kuin hymy suupielessä.
Ilahduin tänään suuresti, kun sain positiivista palautetta blogistani sähköpostin välityksellä. Kari jostain, oli törmännyt vahingossa sivuilleni ja antoi kivaa palutetta minulle:
"Kivoja asioita-antoisaa jatkoa."
Tuntui ihanalta kun oikea ihminen oikean osoitteen takaa lähestyy ja haluaa viestittää jotain. Usein miten ihmiset jättävät vain jostain syystä sanomatta, kirjoittamatta tuon pienen arjen keskellä olevan tuulahduksen. Miten paljon voimme saada tuollaisesta pienestä kohtaamisesta.
Annammehan täällä blogimaailmassa koko ajan vaihdellen toisillemme kommentteja, joskus vain , että muka kuuluu antaa...nekin kommentit lämmittävät, ilahduttavat suuresti. Mutta jotenkin vielä enemmän , ainakin minä ilahduin, kun joku kaivoi sähköpostiosoitteeni esiin ja tietoisesti lähestyi minua..
Vastasin hänen viestiinsä ja kiitin ja kerroin ilahtumisestani.
Kuinka paljon yhden päivän aikana meistä jokainen voi levittää hyvää ympäristössään...
hymyä, sanoja, jotka ilahduttavat ,
lempeää katsetta, pieni kosketus...
Ikinä emme voi tietää, kuinka juuri se kosketus oli juuri sillä hetkellä sille ihmiselle pieni ihme..
Me unohdamme helposti kiireen keskellä, mikä täällä maailmassa, elämässämme oikeasti on tärkeintä.
Kommentit