Tästä kaikki alkoi...
Numerolaput rintoihin...
Tossuihin muoviset sensorit...
Adrenaliini alkoin virrata....
Vielä vessaan pissalle....
Ilmatar suosi juoksijoita läsnäolollaan...ihan täydellinen ilma!!
Juoksijoita oli n. 2000, iri-ikäistä, lapsista vanhuksiin, naisia, miehiä, lastenvaunuja...kaikki aivan innoissaan odottamassa lähtölaukausta....
Luonto oli niin hurmaava, metsäpolkuja, kävelyteitä, hiekkateitä...
Minulla oli tavoitteena juosta koko matka ja omaa vauhtiani kunnioittaen.
Olin iloinen , kun jaksoin koko matkan pitää samaa kivaa vauhtia yllä ja lopussa hieman kiristelläkin. Missään vaiheessa ei iskenyt suorittaminen, kilpaileminen muitten kanssa, vain kunnioittaminen omaa kehoani ja rytmiäni.
Aikani oli jotain 1.12.00.
Muistan juosseeni Nousiaisissa edellisen kymppini joskus
melkein 30 vuotta sitten. Silloin aikani oli jotain 57.00.
Ehkä kymmenessä vuodessa sallitaan aina kymmenen sekunnin pudotus!!!
Tyttäreni juoksi hienosti, vaikka ei ole viime aikoina jaksanut treenata.
olin hirmusen onnellinen tuosta yhteisestä hetkestämme kaikkinensa Ruissalon
maastossa. Hän oli nauravainen, iloinen, ihan niinkuin ennenkin!!!
Numerolaput rintoihin...
Tossuihin muoviset sensorit...
Adrenaliini alkoin virrata....
Vielä vessaan pissalle....
Ilmatar suosi juoksijoita läsnäolollaan...ihan täydellinen ilma!!
Juoksijoita oli n. 2000, iri-ikäistä, lapsista vanhuksiin, naisia, miehiä, lastenvaunuja...kaikki aivan innoissaan odottamassa lähtölaukausta....
Luonto oli niin hurmaava, metsäpolkuja, kävelyteitä, hiekkateitä...
Minulla oli tavoitteena juosta koko matka ja omaa vauhtiani kunnioittaen.
Olin iloinen , kun jaksoin koko matkan pitää samaa kivaa vauhtia yllä ja lopussa hieman kiristelläkin. Missään vaiheessa ei iskenyt suorittaminen, kilpaileminen muitten kanssa, vain kunnioittaminen omaa kehoani ja rytmiäni.
Aikani oli jotain 1.12.00.
Muistan juosseeni Nousiaisissa edellisen kymppini joskus
melkein 30 vuotta sitten. Silloin aikani oli jotain 57.00.
Ehkä kymmenessä vuodessa sallitaan aina kymmenen sekunnin pudotus!!!
Tyttäreni juoksi hienosti, vaikka ei ole viime aikoina jaksanut treenata.
olin hirmusen onnellinen tuosta yhteisestä hetkestämme kaikkinensa Ruissalon
maastossa. Hän oli nauravainen, iloinen, ihan niinkuin ennenkin!!!
Kommentit
Ihanaa, että teillä oli kaunis ja iloinen päivä!
hannele : kiitos =)
Johanna: Kiitos...Tosiaan , sää oli paras mahdollinen, luonto kaunis...Mutta vopit aloittaa pienemmästä matkasta...
Tuli oikein lämmin olo tätä lukiessa :o)
kiitos...kiva kuulla jos sua sain ilahdettua...
liikunta luonnossa yhdessä on niin ihanaa....
Niinhän sitä pitäisikin tehdä, että kilpailee vain itseään vastaan eikä muita.
Itse en ole juoksuihminen mutta kavelen sita innokkaammin!
Kavelemalla sain Hgissa kilot pysymaan kurissa vaikka herkkuja tuli syotya kuinka ja paljon!
Nyt ehdin taas lukemaan blogeja kun olen kotiutunut...
Mukavaa viikon jatkoa!
jotenkin koen juoksun olevan itselleni suurta terapiaa...on vain itsensä kanssa kahdestaan...
kiitos kommentistasi ja ihania syksyisiä hetkiä...
BLOG itse..
kiitos sinulle myös kommentistasi..
Kivoja juttuja on ollut tässä syksyn kynnyksellä...toisaalta taas surukin seurailee...
elämä on niin kummallista..
halauksia sinulle!!!