Siirry pääsisältöön

lauantain lehdessä....



Täällä pikkukaupungissa pääsee helposti paikalliseen lehteen...
(voit klikata suuremmaksi)

Kommentit

BLOGitse sanoi…
Julkisuus - pienempikin, on aina taiteilijalle hyvaksi!
Hyva sua! :)
arleena sanoi…
Mukava lehtikirjoitus näyttelystäsi. Taiteilija tarvitsee arvioita töistään. Niistä saa lisää inspiksiä maalaamiseen. Ja kannustus antaa aina iloisen mielen.
Yksinäinen susi sanoi…
Mukava artikkeli ja kuva!
Haaveilin juuri miten hauska olisi jos toimisit vaikka opettajani jossain veda-kurssilla, hih.. :)
Ja tulisin niin mielelläni aina katselemaan töitäsi ja niihin myyjäisiin, jos vain en asuisi täällä satojen kilometrien päässä...
BLOGitse : kiitos sulle!!

arleena: minustakin teksti oli pehmeää ja kaunista..tuon loppu surun oisin jättänyt itse pois..no, olkoon..

Yksinäinen susi:
Harmi vain tuo kilometrien etäisyys fyysisesti mutta muuten olemme ihan lähellä...sielumme lähtevät öisin tapailemaan toisiaan, samansieluisia!!
Hallatar sanoi…
Herkkä taiteilija herkkien kuviensa keskellä. =)

On ihanaa että siulla on tuollainen näyttely. =D
Huhtikuunnoita sanoi…
Kiva kuva niin sinusta kuin tauluistasikin. Positiivinen kirjoitus, minkä nyt tuosta sai luettua :o)
Noita syksyn värejä on mukava katsoa, ne ovat niin valoisia vaikka sataakin.
Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa Sinulle.
kiitos Una ja huhtikuunnoita!!!
on jännää kun on oma näyttely...Toivon että kuvani ilahduttavat ihmisiä...kaks olen todennnäköisesti saanut myytyä...Aina on vaikea luopua"lapsistaan"..
Rita A sanoi…
No mehän tiedettiin että olet matkalla isompaan kuuluisuuteen :)) Jo sun blogisikin on luova ja ihana!
Kiitos Rita!!!

No, ehkä täällä pikkukaupungissa...ja kun olen opettanut niin monta oppilastakin...

ihania ,syyspäiviä sulle!!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin