Syksy rinnastetaan usein vanhuuteen.
Vaikka keho vanhenee, kuihtuu ja muuttuu hauraaksi,
heikoksi ja kivuliaaksi, sielu suojelee tuota haurautta aina.
Kun ihmisen keho siis vanhenee ja heikkenee, hänen sielunsa rikastuu, syvenee ja vahvistuu, sen luontainen valo kirkastuu ja kasvaa.
Ihminen on ihan niin nuori kuin tuntee olevansa.
Jos hän tuntee sielunsa lämmön, hänessä on nuorekkuutta, jota kukaan ei koskaan voi häneltä voi riistää.-Anam cara
Kommentit
*hymy*
Innostuin , kun joku kutsui minua!
Runotalon Sari:
Kiitos sinulle sanoistasi..Tervetuloa..minäkin kurkistan sinun sivujasi!!
BLOGitse:
Olet oikeassa...
oikeastaan jokainen päivä on kuin pieni kuolema, mitään emmä saa enään takaisin..
Syksyisin ajatuksin...ihana aurinko, tuulee ja lehdet tanssivat!!