tanssien elämään...

Oli ihana herätä tähän päivään.
Kova pakkanen, kirkas aurinko.
Hiihtoloma!
En mene tänään hiihtämään, menen uimaan.


Toissapäivänä abit lähtivät iloiten , riehuen kohti unelmaansa.
Tuli haikea olo, ikävä!
Näin joudumme joka vuosi luopumaan heistä.
Elämässä mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos.



Eilen juhlivat vanhat.
Olimme työstäneet syksystä lähtien tansseja juuri tätä yhtä päivää varten.
Kurssi oli ihana, upea, täynnä iloa, hikeä mutta ei kyyneleitä.
Olen niin kiitollinen, että saan opettaa tällaisia kursseja, jotka yhdistävät oppilaat niikuin opettajankin toisiinsa,kehon ja liikkeen, kosketuksen, lähelläolon kautta.
Tanssi vie meitä kohti itseämme, se opettaa meille kehon herkkyyttä, se opettaa lähestymään toista ihmistä, fyysisesti, henkisesti, sosiaalisesti, se opettaa meille muodon kautta muuttumaan musiikiksi, liikkeeksi ja siiheksi hetkeksi, joka on.

Oppilaani tanssivat niin hienosti, niin kauniisti, kaikki!
Ohjelmassa oli kaksitoista vanhaa tanssia ja lopun kruunasi oppilaitten omatekemä vauhdikas nykyaikasempi tanssi. Esityksiä oli kolme.
He olivat koristaneet kalsevan liikuntasalin , kaupungilta lainaksi saamillaan "jouluvaloilla", upeaksi tanssisaliksi, jossa tunnelma todella ylsi lattiasta kattoon asti.

Onneksi he eivät lähde vielä minnekkään.
Saan nauttia vuoden heidän seurastaan, heidän nuoruuden raikkaudestaan, ehdottomuudestaan, läsnäolostaan, huumoristaan ja välittämisestään!