Ihana herätä tähän päivään..
Aamuspinning oppilaitteni kanssa varmasti räjäyttää
kehoni auki..
Ulkona on pimeetä ja sataa lohduttomasti...
Ilma tuoksuu vahvasti maalle, vanhalle ruoholle..
Olen lähettänyt sähköisesti viisi maalaustani Turun Tyks:in sairaalan kilpailuun "Taidetta sairaalaan".
Kyseessä on toinen haku. Eka haussa 110. taiteilijan ehdokkokkaista valittiin 10, toiselle kierrokselle.
Uskon, että nyt tilanne on suurinpiirtein saman suuruinen.
Joka tapauksessa tänään klo 16 jälkeen tulokset julistetaan netissä,
ketkä onnelliset pääsevät jatkoon töittensä kanssa.
On todella hienoa ja upeaa, että sairaalaan seinille ripustetaan energisoivia, lohduttavia, värikkäitä teoksia, jotka ehkä osana ovat parantamassa, ainakin potilaan mieltä...
ja mielessähän oikeasti se lukko asuu, josta sairaus syntyy ja oirehtii kehon tasolla...
Olen iloinen, että en odota olevani niiden valittujen joukossa, kuten ennen olisin
melkein pakkomielteisesti tehnyt.
Olen iloinen niitten puolesta, jotka valitaan.
Miksi juuri minun tarvitsisi olla yksi heistä, ehdottomasti.
Silti pieni kihelmöinti, jännitys on mukana tässä päivässä!!!
Ihanaa keksiviikkoa...ja tänään ei yhtään pullaa mulle!!!
Kommentit
Totta puhut: sairaalassa taide on erityisen vaikuttava. On aikaa miettiä ja sukeltaa syvälle omassa elämässä ja taiteen kautta saada uutta voimaa.
ja Kiitos Lastu!!!
Tämä tämän päivän kuva ei ole kilpailutyön ehdokkaana...
viisi erilaista akryylityötä...
Taide vaikuttaa aina jollain tavoin..joskus joku saattaa ärsyttääkin kun taas toinen ihailee...
On varmasti vaikea raadilla valita niitä tauluja, jotka antavat voimia, valoa tasaisesti kaikille...
Mun kuvat ovatkin synkkiä, että ehkä toimivat omien tunteiden purkuna. Olen kuullut, että kuvani ovat välillä ahdistavia. Itse en niistä ahdistu vaan koen vapauttavana tehdä tummia ja voimakkaita värejä. En osaakaan kirkkaita värejä käyttää. Ehkä joskus.
Ihastuin kuviisi ja kädenjälkeesi töissäsi. Ammensin pitkään, viivyin ja pää kallellaan katselin. Tykästyin.
Saavun uudelleen.....
Olen joskus piirrellyt. Sellaiseksi sitä kai pitää kutsuttaman:) Sisäinen halu ja tarve tehdä ajatukset kuviksi, mutta sitten tulee ahdistus. En osaa. En tarpeeksi.
Iloa ja valoa syksyiseen päivääsi!!
munkin useimmat kuvat ovat surullisia, kasvoja, naisia tai tyttöjä...
kai sitä prosessoi jotain ulos itsestään tai etsii naiseuttaan...
itsellehän me kuvamme tehdään!!1ja jos tykkää, iloitaan siitä, mutta ei muuteta käden jälkeämme...
Yksinäinen Susi:
En ainakaan saanut palkintoa...
kolme parasta palkittiin tänään...kaikki naisia...
en ihan ole selvillä, että onks se siinä..n o se selviä...
Voi hyvin!!
Tinttarus: Kiva kun tulis vastavierailulle..
kiitos sanoistasi..kiva jos kuvani antaa jotain sulle..
Ota vain väri tai pensseli käteen ja anna värin viedä...ei väliä mitä siitä tulee...pelkästään se, että on värein maailmassa vaikuttaa voimakkaasti, terapeuttisesti...
mutta ei kannata odottaa, suorittaa, olla pettynyt tekeleisiinsä!!
ihanaa myrkyn keskellä sinulle!!!
Toivottavasti onnistuit, koska olet vaivaa nähnyt ja työsi toisivat kyllä valoa ja iloa.
Täällähän minä...ja eilen laitoin uuden tanssijakollaasin Omiin kuviinkin.... että sillain...
Kiva kun tulit katsomaan...
En päässyt palkintosijoille...en edes odottanutkaan sellaista...
mutta huomaan, että olin hieman ymmärtänyt oheistuksen väärin...
no , eipä haitanne..
Kivat kuvat voittivat...