Siirry pääsisältöön

Joulukalenterini

Tänään on joulukuun 10. päivä.






Mihin haluan tuhlata aikaani?
Haluanko viihtyä vai olla läsnä?

Kommentit

pilvikki sanoi…
Ihanan herkkää täältä kalenteristasi taas löytyi! Sopii tähän hetkeen!
10. joulukuuta 2009 klo 10.33
Lastu sanoi…
Kysymykset ovat tärkeitä. Niihin piilee vastaus. Elämämiseen liittyy valintoja. Suuntaan läsnäoloon.
10. joulukuuta 2009 klo 13.44
Unan blogi sanoi…
Riippuu tilnateesta. Jos heittäytyy olemaan läsnä, viihtyy itsekin samalla vaikka tilaisuus ei olisi alunperin ollut kovin kiinnostava...
10. joulukuuta 2009 klo 15.53
hanne virtauksesta sanoi…
Taru, kiitos sinulle *****

Lastu : Eilen istahdin väsyneenä sohvalle, tarkoituksena lukea "hyvää" kirjaa...jossain vaiheessa napsautin telkkarin päälle ja jäin siihen kiinni, tuhlaten, täyttäen aikana joutavuuksilla...

Una: Voi kun me osaisimme tuhlata hyvyyttä, armeliaisuutta, rakkautta, toisen huomioimista...
10. joulukuuta 2009 klo 17.23
Anonyymi sanoi…
Hyviä kysymyksiä! Monilla tuntuu tuo viihtyminen olevan tärkeintä. Vanhemmiten onneksi se helpottaa. Samoin saamisen ilo on vaihtunut antamisen iloksi, siitä juuri puhuimme Hyräilijän kanssa.
11. joulukuuta 2009 klo 9.21
hanne virtauksesta sanoi…
Uuna:Antaminen antaa meille itsellemme
hyvän mielen ja avaran sydämen..
11. joulukuuta 2009 klo 10.47
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

" Minäkö se olin?

Ja miten vuoret kuu pensaat täydessä loistossaan jo lentelivät läpi pääni !" R.Liehu
1 kommentti
Lue lisää

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...
6 kommenttia
Lue lisää

Uusi Vuosi ja pakkanen

Pilkku antaa laitaa itselleen vaikka raidallisen kaulahuivin. Emme kuitenkaan huolineet sitä lenkille. Ihanaa, kun tassut eivät ole kurassa. Voin pian vaihtaa lattialle valkoisen maton. Illalla luokseni tulevat IOK-ystäväni. Pilkku on innoissaan uusista ihmisistä. Ovatko ihmiset hänestä ja märistä pusuistaan? Nautin tästä pitkästä Joululomastani. Kuinka osaankaan palata arkeen. Olen kiitollinen elämälle.
12 kommenttia
Lue lisää