Siirry pääsisältöön

Joulukalenterini

Tänään on joulukuun 12. päivä







Odotan aamun hämärässä
jotta tuntisin läsnäolosi
jotta löytäisin uudelleen elämän kertosäkeen
yön tähtien taivaalla..

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hienosti sanottu "...elämän kertosäkeen..."
Kaunis on elämän kultaa kurkottava lumineito tai enkeli.
12. joulukuuta 2009 klo 11.59
tinttarus sanoi…
Syviä sanoja. Jokainen tulkitsee omalla tavallaan. Minun oli heti oitis selvänä aatoksissani. Rivin luettuani, kuvaa katsottuani, valtasi lämmin tunne hyvästä. Tiedän, ketä odotan. Suuren juhlan kunniavierasta, Hänen läsnäolossaan tunnen olevani voimissani.

Tykkään kuvistasi. Kaartelin katselemassa useampaa postausta. Nautin. Ammensin sanat ja kuvat itseeni. KIITOS mukavasta visiitistä sivullasi.

Hyvyyttä ja rauhaisia ajatuksia 3.adventtiin!
12. joulukuuta 2009 klo 18.19
SuviAnniina sanoi…
Aivan ihana,hanne, tässä on jotain sellaista herkkyyttä joka koskettaa minua. Minkälaista paperia muuten käytät näissä maalauksissasi? Haluaisin kovasti kanssa yrittää tehdä jotain ihan oikeasti, eikä vain tietokoneella...
12. joulukuuta 2009 klo 18.44
hanne virtauksesta sanoi…
Uuna: kiitos uuna ...enkelit lentelevät vallan hirmuisesti tänä aikana...

tinttarus: Kiitos sinulle kauniista sanoistasi.
olen iloinen jos kuvani ja sanani ovat vaikuttaneet sinuun!!Ihanaa lämmintä Joulun odotusta sinulle!!!

Suvianniina:

Näissä viimeaikaisissa kuvissani olen käyttänyt mustetta,guassivärejä..käyttänyt mustekynää, joka välillä tipaiuttelee mustettä mihin sattuu...paperi on ihan luonnospaperia, nykyinen 120 g,
se imee kohtuullisesti vettä, tosin hitaasti...mut jotenkin toiminut näissä kuvissani/viimeaikaisissani..

kokeile ihmeessä, uskon että kuvasi ovat ihania...niin ihania ovat tietsikkakuvasi ainakin...
ja jotenkin tuo herkkyys tulee erilailla käsintehdyissä esille..
Ihanaa tätä viikonloppua sulle ja halauksia!!!
12. joulukuuta 2009 klo 19.22
arleena sanoi…
Ihana runo. Kuva enkelimäinen, odottava.
12. joulukuuta 2009 klo 23.04
hanne virtauksesta sanoi…
Kiitos arleena...hän odottaa ison valon saapumista..
13. joulukuuta 2009 klo 8.10
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

" Minäkö se olin?

Ja miten vuoret kuu pensaat täydessä loistossaan jo lentelivät läpi pääni !" R.Liehu
1 kommentti
Lue lisää

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...
6 kommenttia
Lue lisää

rakkaudesta..

"Kun ihminen rakastaa, hän avaa elämänsä Toiselle. Hänen kaikki esteensä poistuvat. Suojelevat rakenteet romahtavat. Hän antaa tuolle henkilölle täydellisen luvan astua hänen henkensä temppeliin. Hänen olemassaolostaan ja elämästään voi tulla tuon henkilön aluetta. Vaatii suurta rohkeutta päästää joku niin lähelle. Koska keho on sielussa, toisesta tulee osa ihmistä itseään, kun hän päästää tämän lähelleen. Todellisen rakkauden pyhässä liitossa kaksi sielua yhtyy toisiinsa. Ulkoinen kuori ja minuuden ääriviivat muuttuvat huokoisiksi. Nämä ihmiset tulvehtivat toistensa yli."- Anam cara, kelttiläistä viisautta. Kesätyttöni on saanut lisää kukkasia hiuksiinsa..
23 kommenttia
Lue lisää