Siirry pääsisältöön

Joulukalenterini

Tänään on joulukuun 14. päivä.
Enään on kymmenen päivää Jouluaattoon.






Sinä avaudut vain minun sisälläni
et tule ulkoa
olet jo minussa
minusta on kiinni
kaikki...

Kommentit

Lastu sanoi…
Rakkaus on siellä. Sisälläni. Sitä en saa polkea enkä hyljeksiä. Annan sille ravintoa jotta se kasvaisi. Olisi valoksi itselle ja läheisille - lähellä ja kaukana.
Unan blogi sanoi…
Miten voi hiilellä tavoittaa
jotakin näin kaunista?


*halaus*
Tuula sanoi…
Piirroksesi tyttö katsoo tosi suoraan. Ihan kuin näkisi katsojan sisälle. Kyyneleitä...? Kaunis.
Anonyymi sanoi…
Tämä on erityisen kaunis ja herkkä kuva. Varmaan juuri siksi, että se kuvaa sisintä, kaikkea kaunista siellä, minkä etenkin joulu tuo esiin. Hieno kalenteripostaus!
Lastu: Kauniisti kirjoitit Lastu..
olemme valoa, rakkautta..

Una:
Halaus sinulle..

tuuluska:
Jos katsoja antaa nähdä...

Uuna: Kiitos sinulle...
Sisimpämme loistaa kasvoistamme ..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

" Minäkö se olin?

Ja miten vuoret kuu pensaat täydessä loistossaan jo lentelivät läpi pääni !" R.Liehu

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...

Uusi Vuosi ja pakkanen

Pilkku antaa laitaa itselleen vaikka raidallisen kaulahuivin. Emme kuitenkaan huolineet sitä lenkille. Ihanaa, kun tassut eivät ole kurassa. Voin pian vaihtaa lattialle valkoisen maton. Illalla luokseni tulevat IOK-ystäväni. Pilkku on innoissaan uusista ihmisistä. Ovatko ihmiset hänestä ja märistä pusuistaan? Nautin tästä pitkästä Joululomastani. Kuinka osaankaan palata arkeen. Olen kiitollinen elämälle.