Muutama päivä sitten ruttasin autoni autotallissa.
Maanantaina iso kauhallinen traktori meinas ajaa autoni päälle mutkassa, syy olisi ollut hänen. 10 cm:n tila erotti meitä.
Tänään sain kahdet sakot.
Puhuin kännykkääni, ilman silmälaseja, autoa ajaessani.
Tiedän, että tein väärin, silti en tykkää poliiseista.
Kaikki tunteeni rippeetkin heitin poliisien päälle.
Käyttäydyin tosi tylysti, epäaikuismaisesti mutta en välitä.
Vi....tti rankasti .
Mistä ihmeen syystä vain pilvet kaatuvat päälleni, kuljen varjojen maailmassa. Mielestäni olen ollut aurinkoinen, auttavainen, tukenut ja kuunnellut ihmisiä.
Yrittänyt elää rakkaudellisesti.
Odotanko liikoja. Enkö osaa nähdä elämän pikku koettelemuksia.
Juuri nyt minusta tuntuu, että elämä on rankkaa, raskasta, mustanpuhuvaa.
Olen pettynyt. Tätäkö tämä vain on...
Kommentit
On se kumma kun joskun kaikki menee mullin mallin ja ei näy valoa mistään.
Kuitemkin lohdutan sinua, että kyllä kaikki vielä kääntyy parhaaksi, vaikka et nyt uskoisikaan.
Voimia sinulle Taivaan isän käteen, sylvi.
Tämän ajatuksen myötä toivotan hyvää onnea ja iloa elämääsi.
Jotkut päivät ovat tällaisia.
Päivä kerrallaan, pienin askelin kohti valoa, hitasti hengitellen.
Oletko kenties väsynyt?
Väsyneenä (vastoinkäymisiin väsyneenä) kaikki asiat tuntuvat mustaakin mustemmilta.
Kenties perimmäinen syy pahaan oloosi on huoli lapsista!?
Herran haltuun jättäkäämme murheemme, joille emme itse mitään mahda...
Voimia ja ilon hippusia Sinulle!
Hissukseen. Näitä hetkiä on ja jos niitä ei olisi niin valoisammat ajat eivät tuntuisi miltään.
Rauhassa vaan, kyllä se valkenee.
sylvi
arleena
SusuPetal
Seija
Johanna
trina
Yaelian
Voi kiitos teille ihanat! Lohdutitte, annoitte uskoa valoisampaan seuraavaan päivään, jaoitte harmauttani..
kiitos teille, isoin halauksin haluan teitä rutistaa ja kuiskata, että olette tärkeitä !