Taidenäyttelymme lähestyy.
Olen kaivellut vanhoja kehyksiäni ja laitattanut niihin uudet paspit.
Saavat kelvata uusille kuville. Kehyksiin on jo mennyt viitisensataa euroa.
Kaikki esiintyvät tauluni alkavat pian olla valmiina.
Pääasiassa tauluni ovat sinisen maailmasta mutta värimaailman rikkojana on tuo ruskea sarja.
Tarina sulkeutuneesta, pelästyneestä tytöstä, josta kasvaa nainen, joka luovuttaa pelkonsa ja uskaltaa luottaa, uskaltaa elää..
Tilasin Vantaan antikvariaatista Ian McEvanin "Rannalla"-kirjan.
Lähetän sen exmiehelleni. Uskon, että hän lukee sen mielellään.
Haluaisin keskustella hänen kanssaan meidän vanhoista, kaukaisista yhteisistä ajoistamme ja hääyöstämme, joka minulle tuli hyvin vahvana mieleen, luettuani tuon kirjan.
Minäkään en silloin osannut, uskaltanut puhua niistä tärkeistä asioista, tunteista, haluista, jotka myllersivät sisälläni.
Nyt haluan puhua, uskallan puhua.
Uskon, että meidän hyvä ystävyys vain syvenee noiden avaamisien kautta.
Kommentit
Toivon sinulle onnea näyttelyysi!!
Onnea myös ystävyyteen x miehesi kanssa.
Hyvää Loppiaista!
Ja miten hyvä,että olette hyviä ystäviä ex-miehesi kanssa tänään;minäkin olen..
Ystävyys on aina tavoiteltavaa. Ja ystävyys ex-miehen kanssa erityisesti.
Paljon onnea näyttelyyn. Taiteesi puhuttelee.
Itse en onnistunut ystävyyttä ylläpitämään, liian raastavaa. Anteeksiantoon olisi tarvittu enemmän aikaa.
Kiitos Sylvi!
Aina kun olemme rakkaudellisia, emme tee mitään väärin..
Yaelian:
Olemme olleet melkein avioerostamme asti ystäviä. Ensimmäinen vuosi oli vaikein..Mutta sitten pehmennystä ja anteeksiantoa tapahtui..
lapsillehan tuo on niin tärkeää, että äiti ja isä osaavat olla ystäviä..
Lastu:
Pelko on meihin useampaan tehnyt joskus pesän, silloin , kun me emme pystyneet puolustautumaan..
Onneksi aikuisena voi luopua turhista peloista ja vain luottaa..
Valokin värssyjä:
Kiitos. vielä on parisen viikkoa ja muutama päivä aikaa...
Olemme olleet exäni kanssa jo kauan ystäviä. Ymmärrys ja anteeksianto kasvaa vanhenemisen myötä koko ajan...
Ajattelin myös itseäni, että vapautan jotain, puhumalla vanhoja kipuja...
vaikka vanhaan ei tarvitse mennä uudestaan..=)
Hannele:
Kuinka isoksi sitä voikaan kasvaa??