Opin luistelemaan neljä- tai viisivuotiaana.
Ensimmäiset luistimeni olivat " nurmekset". Vähän niinkuin retkiluistimet ovat nykyään, eli terät laitettiin kenkiin/monoihin kiinni.
Luistelin lapsena tosi paljon. Ilmankos minusta tulikin kilpaluistelija.
Yksitoistavuotiaana.
Näitä taitoluistimia käytän koulussa oppitunneillani.
Sääli, että melkein kaikilla tytöillä on nykyään hokkarit. Haluaisin niin mielelläni opettaa hieman taitoluistelua: pieniä valssihyppyjä, kaaria,vaakaa, alkeispiruettia.
Täälläpäin on "ringette" kova sana tytöillä.
Nämä ihanat vanhat pikaluistimeni, on tilattu Norjasta. Norja on kuuluisa pikaluistelumaa, nykyäänkin.
Nämä ovat toiset pikarini. Näillä olen voittanut joskus kauan sitten tyttöjen SM-hopeaa.
Nämä ovat uudet luistimeni. Kesti hieman aikaa, ennen kuin löysin sopivat.
Olen käynyt pari kertaa luistelemassa jäähallissamme.
Ainoa kurja puoli, että pikaluistinratoja on Suomessa niin vähän ja ne ovat kaukana minusta.
Mutta, enköhän vielä ehdi ja pääse kunnon radoillekin. Aluksi saa kelvata tuo jäähalli. Siellä on tosi upea jää mutta rata tulee liian pieneksi.
Mietin ja ihmettelen, milloinkahan luistelu palaa samaan suosioon, kuin se joskus aikoinaan on ollut? Hiihto on onneks nousussa.
Ehkä se on myös olosuhteista kiinni.
Retkiluistelijoita on ilahduttavasti ilmaantunut
järvien ja meren jäälle, kun lumi ei ole vallannut jäätä.
Missä ovat rusettiluistelut, musiikkiluistelut?
Ihanaa viikonloppua teille. Kaivakaa luistimenne esille tai ostaa uudet ja menkää luisteluradalle!
Kommentit
Kuvasta kyllä tuntee sinut, et ole muuttunut yhtään, vain vähän aikuistunut. Kauni tyttö oli jo silloin.
Onnea vaan uusille luistimille.
Oma tyttäreni täytti viisi nyt jouluna ja oppi viikko sitten luistelemaan. Viime talvena hänen jalkansa olivat jäällä kuin keitettyä spaghettia (ilmeisesti tyttöä jännitti, ei luottanut itseensä eikä meihin aikuisinkaan), mutta nyt hän hoksasi homman heti ja pysyi tasapainossa. Luistelee jo pitkiäkin matkoja kaatumatta. Uskoisin, että ikä sekä lastentanssiharrastus auttavat tässä asiassa. Tyttäreni innoittaman ostin itsellenikin kaunoluistimet - hokkareissa en osaisi itseäni kuvitella, kun olen kaunoluistinsukupolvea ;)
Sinä olet ollut suloinen pikkutyttö - ja ihana olet edelleen!
Jännä tunne, kun katsoo lapsuudenaikaisia kuvia, tekisi mieli ottaa tuo pikku tyttö, syliin, ja halata, pidellä ja halata..
lumiomenea:
oi kun ihana , että olet ostanut itsellesikin luistimet ja viel kaukkarit, upeaa!
ja miten ihanaa luistella tyttären kanssa yhdessä, eikä värjötellä kentän reunalla, niin kuin useat ja palella..
Minä uskon ja tiedän, että tanssi on todella hyvä pohja kaikelle..niin fyysiselle kuin henkisellekin..se keskittyminen, kehon ja mielen yhteistyö, herkkyys , kasvavat..
Tottakait saat linkittää ihanaa viikonloppua sulle!!
sinä tiedät..
olet varmaan itsekin kokenut tuon hurman..
Tosi kiva, että oot taas vanhan lajisi parissa. Mä en oo käynyt luistelemassa ehkä 30 vuoteen, mua on jo hiukan alkanut pelottaan, etten enää osakkaan.
Muistan Merin ekat luistimet, joissa oli karvapörröä reunoissa...
onko siellä jäähallia, jossa voisit käydä pyörähtelemässä?
Kun tulet tänne Suomeen, otatko luistimesi mukaasi?
On meillä täällä Suomessa mahtavat mahdollisuudet haraastamiseen, eri vuodenajat suovat vaihtelua..
Leena Lumi:
Kiitos Leena..
Minä olen säilyttänyt tyttöjen luistelupuvut. teetin ne joskus, kun he olivat pieniä, siniset, karvareunuksineen..
Ehkä voin laittaa ne eteenpäin...kun tytöt eivät oole niin kiinnostuneita kun äiti..