Voi Hanne ,olen pahoillani sinun ja tyttäresi puolesta,Oletkin usein esitellyt ihanan Jarviksen täällä blogissasi,R.I.P. Onneksi sinulla on nyt Pilkku siellä lohtuna.Lemmikin menetys on niin surullista.
Lämpöisin osanottoni. On tavattoman raskasta ja surullista luopua rakkaasta lemmikistä. Jarvis kulkee kuitenkin varmasti aina mukananne, sydämen muistoissa. Jaksamista ja valoa marraskuun askeliin ♥
Kiitos teille kaikille sanoistanne, lohdutuksista, läsnäolostanne. Kaikki me olemme joutuneet luopumaan elämässämme rakkaista ihmisistä mahdollisesti, eläimistä, terveydestämme tai lähimmäisen terveys on koskettanut. Elämä tuo arvaamattomasti synkkiäkin, raskaita asioita, tapahtumia meille kaikille joskus.
Kuinka jaksaa eteenpäin?
Surun kautta valoon ja isompaan ymmärrykseen,rakkaudellisuuteen, empatiaan ja anteeksiantoon kaikille ja kaikelle. Mikään täällä maailmassa ei ole loputonta. Oppikaamme elämään tässä hetkessä kiitollisina, rakkaudellisina, läsnäolevina niille ihanuuksille, joita meillä on.
Otan osaa suruusi ja ikävääsi Jarviksen poismenon johdodsta! Tiedän, miten raskasta se voi olla, olen ite menettänyt kaksi tosi rakasta koiraa, ja suru heistä oli todella syvää ja raskasta kantaa! Ninkuin myös mulla on ollut kaneja, ja tyttären marsu ja hamsteri. Heidänkin menettäminen on ollut yhtä raskasta...heistä vaan tulee kuin perhenjäseniä, kun siinä elämäänsä viettävät meidän kanssamme yhdessä.Jokaista olen surrut ja ikävöinyt hirveästi! Tyttärelle myös voimia!
Kommentit
Hyvää syksyn jatkoa Sinulle ja Pilkulle.
Jaksamista ja valoa marraskuun askeliin ♥
Lemmikistä on tosi raskasta luopua.
Vuodatan kyyneliä kanssanne.
Minulla kännykän taustakuvana vuosi sitten poisnukkuneen koirulaisemme kuva. Rakkaus säilyy muistoissa.
Voimia jaksaa tämän yli. Teille molemmille♥
Miten kaunis mutta hauras elämä voikaan olla. Muistot säilyvät.
Kaikki me olemme joutuneet luopumaan elämässämme rakkaista ihmisistä mahdollisesti, eläimistä, terveydestämme tai lähimmäisen terveys on koskettanut.
Elämä tuo arvaamattomasti synkkiäkin, raskaita asioita, tapahtumia meille kaikille joskus.
Kuinka jaksaa eteenpäin?
Surun kautta valoon ja isompaan ymmärrykseen,rakkaudellisuuteen, empatiaan ja anteeksiantoon kaikille ja kaikelle.
Mikään täällä maailmassa ei ole loputonta. Oppikaamme elämään tässä hetkessä kiitollisina, rakkaudellisina, läsnäolevina niille ihanuuksille, joita meillä on.
Tiedän, miten raskasta se voi olla, olen ite menettänyt kaksi tosi rakasta koiraa, ja suru heistä oli todella syvää ja raskasta kantaa!
Ninkuin myös mulla on ollut kaneja, ja tyttären marsu ja hamsteri.
Heidänkin menettäminen on ollut yhtä raskasta...heistä vaan tulee kuin perhenjäseniä, kun siinä elämäänsä viettävät meidän kanssamme yhdessä.Jokaista olen surrut ja ikävöinyt hirveästi!
Tyttärelle myös voimia!
kiitos harakka ♥