Kävin katsomassa pikku näyttelyäni.
Olen saanut ihan mukavaa palautetta eri ihmisiltä. Jotkut taas eivät sano mitään. Jännä seurata ja huomata ihmisten erillaisuus.
Minusta tuntuu, että täällä päin Suomea(Länsirannikolla), ihmiset eivät anna niin paljon ja helpolla palautetta kuin esim. Keski-Suomessa, Itä-Suomesta puhumattakaan.
Näyttelyni vieraskirjaan ihmiset ovat yleensä kirjoitettaneet vain nimensä ja päivämäärän.Muutamat ovat kirjoittaneet tosi ihania ajatuksiaan, tunteitaan, joita tauluni ovat heissä herättäneet.
Myös toisenlaisiakin löytyy joskus...
Siellä oli aika alussa, pölkkykirjaimin kirjoittanut, joku nimetön:
"MENE H. TAIDEKOULUUN, HUONOJA OVAT!"
Ekaks kun luin tuon kehoituksen, en oikeastaan hirmuisesti reagoinut.
Myöhemmin huomasin, että tuo viesti oli mennyt syvemmälle. Rupesin itkemään.
En itkenyt siksi, että olin saanut tuon kehoituksen ja muka minun täytyisi tehdä toisenlaisia tauluja tai olla pitämättä omia "lapsiani" näytillä..
Itkin, koska mieleeni tuli, kuinka paljon ihmiset antavat toisilleen ,niin aikuisille, nuorille,kuin lapsillekin, huonoa, ilkeää palautetta, koska heillä itsellään on paha olo.
Luulen, että tuo kirjoittaja on kuitenkin koskettunut jollain tavoin , ehkä, tauluistani ja ei halunnut tai osannut ottaa sitä vastaan ja kirjoitti tunneryöppynsä vieraskirjaani... tai sit hän vain ajattelee, että on vain joitain määrättyjä tapoja tehdä taidetta.(piste)
Näitä tapauksia kohtaamme aina joskus kaikkikin elämässämme.
Voimme vain suojata itseämme tai herkkyyttämme.
Vaikka toisen reagoinnin ymmärtäisi, hyväksyisi silti se joskus voi mennä syvemmälle kuin arvaammekaan...
Ehkä meillä on silloin myös itsellämme mahdollisuus, löytää joku aarre sisältämme...
"Kaikesta ollaan raskaana ja sitten se vain synnytetään.
Jokaikistä vaikutelmaa ja tunteen alkiota kannetaan omassa itsessä,
keskellä pimeää ja tiedotonta ja sanomatonta; sen on saatava odottaa syvässä nöyryydessä, jotta se tulisi kirkkaana ja uutena esiin:
tätä on yksin taiteilijan elämä, olipa kyse ymmärtämisestä tai luomisesta.
Taideteokset syntyvät pohjattomasta yksinäisyydestä, ja vihonviimeisin keino tarttua niihin on kritiikki. Vain rakkaus voi niitä lähestyä."-Rainer maria Rilke
Kommentit
Kaikki eivät vain ymmärrä, omaa kateellisuuttaan tai pahaa mieltään he vain purkavat.
Työsi ovat kauniita, ihastuttavia ja rakastettavia, täynnä sielukkuutta ja herkkyyttä, joka hehkuu sinusta ympärillesi..
Kunpa me ihmiset jaksaisimme pitää parempaa huolta toisistamme, jättää oma paha olo kaatamatta toisen päälle...
Taideteokset syntyvät pohjattomasta yksinäisyydestä ...
Vain rakkaus voi niitä lähestyä.
Viha, kateus ja oma tuskaisuus saavat ihmiset loukkaamaan toisiaan.
kiitos niistä kauniista sanoistasi!!!
oikeastaan kukaan ei voi loukata oikeasti kun tietää, mistä omat työt ovat tulleet..
niinkuin sinäkin kirjoitit...ne on sielun ilmaisua meille...
Nana:
kiitos sinulle kyös kommenteistasi, ne lämmittivät..
meillä ihmisillä on paljon opittavaa...ahneus, kateus, suorittaminen, kilpailu, tyytymättömyys....johtuvat usein siitä, että ei ole yhteydessä sisimpäänsä...
Arleena. niin on ...
kumpa ihmiset olisivat rakkaudella enemmän joka hetkessä läsnä...
Villiina:
Oi kun haluaisin nä'hdä kuviasi...ja nukkejasi!!!Onko niitä jossain sulla esillä...esim. netissä???
kiitos niin rakkaudellisesta kommentistais!!Tuli niin pehmeä, aito olo!!
Johanna:
Niin minäkin ajattelin...
Ehkä, kun me oikeasti olemme toistemme kanssa yhtä, tuo hänen tunteensa saavutti jollain tasolla minuakin..ehkä minä voin hänell pienesti antaa rakkautta...jotain varmasti tapahtui...
kiitos kommentistasi!!