Vain rakkaus voi niitä lähestyä!

Kävin katsomassa pikku näyttelyäni.
Olen saanut ihan mukavaa palautetta eri ihmisiltä. Jotkut taas eivät sano mitään. Jännä seurata ja huomata ihmisten erillaisuus.
Minusta tuntuu, että täällä päin Suomea(Länsirannikolla), ihmiset eivät anna niin paljon ja helpolla palautetta kuin esim. Keski-Suomessa, Itä-Suomesta puhumattakaan.

Näyttelyni vieraskirjaan ihmiset ovat yleensä kirjoitettaneet vain nimensä ja päivämäärän.Muutamat ovat kirjoittaneet tosi ihania ajatuksiaan, tunteitaan, joita tauluni ovat heissä herättäneet.
Myös toisenlaisiakin löytyy joskus...

Siellä oli aika alussa, pölkkykirjaimin kirjoittanut, joku nimetön:

"MENE H. TAIDEKOULUUN, HUONOJA OVAT!"

Ekaks kun luin tuon kehoituksen, en oikeastaan hirmuisesti reagoinut.
Myöhemmin huomasin, että tuo viesti oli mennyt syvemmälle. Rupesin itkemään.
En itkenyt siksi, että olin saanut tuon kehoituksen ja muka minun täytyisi tehdä toisenlaisia tauluja tai olla pitämättä omia "lapsiani" näytillä..

Itkin, koska mieleeni tuli, kuinka paljon ihmiset antavat toisilleen ,niin aikuisille, nuorille,kuin lapsillekin, huonoa, ilkeää palautetta, koska heillä itsellään on paha olo.

Luulen, että tuo kirjoittaja on kuitenkin koskettunut jollain tavoin , ehkä, tauluistani ja ei halunnut tai osannut ottaa sitä vastaan ja kirjoitti tunneryöppynsä vieraskirjaani... tai sit hän vain ajattelee, että on vain joitain määrättyjä tapoja tehdä taidetta.(piste)

Näitä tapauksia kohtaamme aina joskus kaikkikin elämässämme.
Voimme vain suojata itseämme tai herkkyyttämme.
Vaikka toisen reagoinnin ymmärtäisi, hyväksyisi silti se joskus voi mennä syvemmälle kuin arvaammekaan...
Ehkä meillä on silloin myös itsellämme mahdollisuus, löytää joku aarre sisältämme...


"Kaikesta ollaan raskaana ja sitten se vain synnytetään.
Jokaikistä vaikutelmaa ja tunteen alkiota kannetaan omassa itsessä,
keskellä pimeää ja tiedotonta ja sanomatonta; sen on saatava odottaa syvässä nöyryydessä, jotta se tulisi kirkkaana ja uutena esiin:
tätä on yksin taiteilijan elämä, olipa kyse ymmärtämisestä tai luomisesta.

Taideteokset syntyvät pohjattomasta yksinäisyydestä, ja vihonviimeisin keino tarttua niihin on kritiikki. Vain rakkaus voi niitä lähestyä."-Rainer maria Rilke