Siirry pääsisältöön

"Home"

En malttanut olla laittamatta tätä muokkaamaani kuvaa tytöstä, joka löytää kukasta sielunsa.
Perhoset ovat kuolleet ja jäätyneet..

Tuo alempi kuva on jo historiaa...
ja alemman tekstinkin olen kirjoittanut aamulla..






Tänään kouluni alkoi vasta kahdeltatoista, joten aamulla kerkisin tehdä yhden uuden kollaasin ja muokata "vanhoja"..
Tämä ei ole ihan vielä valmis. Jotain liikaa, jotain levotonta asuu tässä kuvassa..
maalailen päälle ja katson, mitä sitten.






Tilasin joskus joulukuun alussa Turun 8-raidasta Cd:n "Home" elokuvasta/dokumentista.
Sain sen tänään, olen aivan innoissani. En ole vielä ehtinyt kuunnella sitä.
Mutta tiedän siitä jotain...

Musiikin on säveltänyt Armand Amar, joka on tehnyt hyvin paljon musiikkia elokuviin, dokumentteihin. Hänen musiikkinsa on hyvin voimakasta, syvälle asti sukeltavaa, sielullista. Jos muistat vähän aikaa sitten tullen ohjelman "Maa ilmasta", olet todennäköisesti kuullut hänen musiikkiaan.
Taas harmittelen , kun en osaa laittaa You tubestä sitä musiikkia tähän omaan blogiini!!Mutta jos joku on yhtään minun sielunystävä, uskon, että hän tykkää Armandin musiikista..

Itse elokuva "Home", josta olen nähnyt vain pätkiä Y.T:stä, kertoon maailmamme tarinaa, ihmisten ilmestymistä tänne ja mitä sen jälkeen täällä on tapahtunut, lähinnä luonnossa/luonnolle. Uskon, että vähän samanlainen kuin "Earth".

Ajattelin, että voisin tehdä jostain e.m. musiikista tanssiesityksen kevätjuhlaan.
Mulla nimittäin oli lukion oppilailleni eilen ja tänään liikuntatestit, joiden yksi osio oli ilmaisullinen tanssi. Aivan uskomattoman ihania, luovia, ilmaisullisia tyttöjä esittivät improvisoiden omaa esitystään. Heitä oli n. 60:stä 5...Se riittää ryhmäksi, jolle voisin tehdä tanssin, jonka perusta ja aihe voisi olla maailmamme, maapallomme, se ainoa , joka meillä on...

Vielä minua hemmotellaan tänään.
Teemalta tulee klo 21.00 ohjelma meditaatiosta ja sen vaikutuksesta masennukseen..

Kommentit

tinttarus sanoi…
Jossain olet sinä, jonka sydän sykkii lämpimästi, pyyteettömin sykäyksin, aidosti. Olet tärkeä paikallasi! Sinä välität.Eilisen hetkistä tartun tänään kiinni yhteen. Sait kortillasi hymyn kiipeämään suupieliini, olin kosketettu. Rikkonaisena, hauraana odotin valon kajoa. Sinä lähetit sen!
Kiitos Hanne.<3
Tänään kiitän olemassaolostasi. Kohotan katseeni lumihuntuisten puiden yläpuolelle ja annan ajatukseni lentää.....

Näen suljetuin silmin tummuudessa tanssin. SYdämen siivin sitä ohjaat ja se kertoo enemmän kuin tanssijoiden askeleet taikka kehonkieli. Earth. Siinä on kaikkinainen pienuus suuruuden sylissä.

Ilon pisaroita viikonloppuusi. Ihanaa, että olet!
Oletpa aamuaokainen. Tyttösi kuvassa odottaa melkein kevättä, herkkä kaunis kuva.
tinttarus:
Kiitos niin uskomattoman kauniista sanoistasi, ajatuksistasi...
ilon pisarat leviävät päiviini...halaus!!

Hannele paratiisi: Kiitos sinulle...
tyttö on löytänyt talven keskeltä punaisen kukkasen...
tinttarus sanoi…
Hiljalleen hiipii hymy syvemmäksi kasvoilleni. Kollaasia eilen katsellessa, ihastellessa sain ajatuksen helmasta kiinni. KAtselin tyttöä, pohdin perhosia. Kädelläni hellästi huitaisin ajatuksissani perhosia pois.....Ja nyt ne ovat lähteneet. Tyttö ammentaa sieluunsa uutta kasvua, Luojan luomaa ihmeellistä kiertokulkua...On aika nostaa päänsä, nousta ja kurottaa kohti pilviä. Lähteä pian niiden piirileikkiin mukaan ja unohtaa hetkeksi kaikki muu!!
tinttarus sanoi…
Tohtiiko sitä vielä tulla visiitille?Jäin miettimään tyttöä tuota. JOtenkin tämänpäiväinen olotilani saa voimaa tuosta kuvasta. Sen herkkyys tarttuu minuun kuin ohimennen. Alan käydä äänetöntä keskustelua kuvan kanssa. Kuuletko minua?, hennolla äänellä kysäisen, varoen rikkomasta tuota yhteyttä, joka on käsinkosketeltavana kukasta tytön sisimpään.
JUuri tänään kerroin omassa tekstissäni, miten Luojan väripaletti valkeuden asteineen ja se tumma rauha, jonka sylissä vaaleus ulkona lepää, riittää minulle. En kaipaa vielä värejä. Kuitenkin tuon kuvasi sinisyys saa minut kulkemaan keveämmin askelein. Se nostaa ja kuljettaa, siivittää luottamukseni jokaisen askeleeni oikeasta suunnasta.

Tuo kuva alkoi puhua minulle!!Aistin sen sävelinä surumielisinä, silti täynnä luottamusta tuo soitto rauhoittaa mieleni tähän hetkeen. Ja minun on niin hyvä olla.

IHASTUIN tuohon kuvaan.

Nyt kutsuu sohvalle vierellensä armas ukkokulta. Leipoi hetki sitten tyttöjen kanssa pitsaa.Nam.

Kiitos Hanne!!
tinttarus:
Tohdit sinä!!
hienoa että jo pitsa maistuu..alat olla jo kunnossa..

oli kiva kuulla tuntemusiasi, tunteitasi ja ajatuksiasi kuvasta..
Minuakin nuo perhoset häiritsivät...
"Joka kiven altakin löydät Minut"...

Mulla on valmiina kuusi kuvaa ja yksi valkoinen pohjustettu pohja...
Luulen että teen tarinan näistä...
tai ainakin muutamasta...

olen myös niin iloinen, kun olen saanut törmätä sinuun!Se on lahja..
Yksinäinen susi sanoi…
Miksi en ole huomannut tätä tekstiä aiemmin..

Kuvasi tyttö on aivan uskomattoman kaunis. Jäätyneet perhoset... löytää sielunsa kukasta.... Pelkkä tuo ajatus nostaa pisaroita silmilleni.

Löysin avullasi Armand Amarin musiikkia. Juuri nyt kuuntelen Homea. Se on aivan tajuttoman syvälle uppoavaa... voisin vain kellua noissa äänissä ja mielikuvissa. Olen niin koskettunut ja onnellinen. Kiitos. Ehkä olemme oikeasti sielunystäviä..
heippa yksinäinen susi:
olemme selvästi !!!
Sitäpaitsi oikeasti kaikki me ihmiset olemme samasta ja kuljemme samaan...
meissä on Pyhän Hengen hipaisu, Taivaallisen isä kirkkaus,Kristuksen valo....uskon...
Olemme yhtaikaa muodottomassa ja muodollisessa maailmassa (E:Tolle)..
Muodollinen on tämä materialistinen elämä ja muodoton on sen luova kirkkaus, pyhyys meissä...
kun olemme näitten maailmojen kanssa tasapainossa, voimme hyvin, olemme luovia, onnellisia ja näemme rakkauden lähimmäisisämme ja kaikessa...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin