Suo minulle voimaa selviytyä,
anna rakkautta, että avautuisin,
lennätä minut pilvien taakse,
tähtien luo,
erämaahan, jossa kasvaa pieni kukka...
ihmisten luo, joille voin antaa valoa ja lohtua...
Innoituksen tämän päiväiseen kuvaani sain kesäisestä tanssiesityksestä, jossa nainen muuttui puuksi, koska oli vahingossa surmannut naisen, joka oli noiduttu lootuksen
kukaksi..
Eilen olin kylässä, jossa me kuusi naista kohtasimme, suunnittelemaan yhteistä taidenäyttelyä, joka olisi vuoden päästä. En saa paljastaa siitä mitään, vaiks kuin mieli tekisi. mieli on sellainen...
Ehkä voin tehdä näistä viime aikaisista kuvista tarinan, tarinoita...
"Voi turha rauha
ja liian varhainen suru
kävelin kujillanne
kunnes kuulin enkelin sanat
kuin omamme:
"Elämä on kivi
Sitä voi hioa ja
kiillottaa,,
sen voi halkaista
ja siinä voi asua." Kuutti Lavonen
Kommentit
Tälläkin hetkellä tiedän ihmisen, jolle tuon tämän päiväisen kuvan mielessäni siirrän. Ja tuo lopussa oleva runo sopii sekin tähän ajatukseen.
Kiitos, että olet täällä!
jos haluat , niin lähetän sulle tuon kuvan ja voit oikeasti lähettää sen sille ihmiselle, ketä ajattelet...
Jos vain halaut laittaa sähköpostilla osoitteesi..=)
Kiitos niin kauniista sanoistasi...
SuviAnniina: Kiitos paljon...
haluan vielä maalata ehkä tuon naisen käteen lootuksen kukan, jossa on pieni varsi ja siintä vuotaa verta...ehkä???
nimittäin tuo nainen kuljeskeli puutarhassa ja löysi kauniin lootuksen kukan ja poimi sen itselleen, tietämättään, että se oli loitsuttu nainen...
Miten iloista että tulevaisuudessasi on salaisuus, jota voit pitkin vuotta helliä ja valmistella. Yhdessä muiden kanssa. Ja aikanaan se salaisuus aukeaa. Onnea!
niin helposti saattais lipsahtaa tuo salaisuus...mutta todellä elämässä täytyy olla salaisuuksia joita vaalii ja kehittelee...
sanoit sen niin kauniisti!
Olen myös samaa mieltä, että on ihanaa jos voimme sulautua puuksi, suojaan maailmalta , ajoittain kun kaikki painaa liian paljon...
me jokainen näemme, koemme elämän aina omista lähtökohdistmme...omista ajatuksistamme, jotka saattavat olla pelon tai minkätahansa tunteen värittämiä...
Jokaisella on omat polkunsa, silti päämäärä on yhteinen, lopussa...Olemme saaneet tuon vapauden itsellemme ja annamme sen myös toisillemme...Kiitos sinulle!