Huomasin tänään, että olen aloittanut tämän blogini "virtausta elämään" 22.1.08.
Kaksi vuotta olen epäsäännöllisen säännöllisesti kirjoitellut postauksiani.
Ensimmäisessä postauksessani kirjoittelin ja ihmettelin tietoisuutta...Oikeastaan ihan samaa kuin viime päivinäkin.
"Miten löytää tietoisuus itsestään?
Ulkoapäin sitä et löydä.
Sisälle sinun on sukellettava.
Piirrä maalaa, tanssi, kirjoita, pysähdy, hiljenny
ja löydät aavistuksen...
Kuulet hengityksesi,
sydämen sykkeesi
ja elämäsi rytmin."-Oma postaukseni 22.1.08
Vaikka olen ikäänkuin samassa kuin kaksi vuotta sitten,
pystyn aistimaan, huomaamaan, että olen silti syvemmällä...
Ymmärrän enemmän omasta tietoisuudestani ja läsnäolostani.
Olen kokenut tuon sukelluksen sisimpääni, ajatuksen ja sanojen tuolle puolen, jossa rakkaus asuu...
Olen löytänyt yhteyden ja olen suunnattoman kiitollinen..
Minusta tuntuu, että olen kirjoittanut sen kaiken, jonka olen halunnutkin.
Kirjoitukseni ovat useimmiten olleet tumman sävyisiä, mutta olen koko ajan hapuillut sitä Valoa, joka on..
Juuri nyt tuntuu, että "levähdän" hetkisen ja kuuntelen itseäni...
Joskus olen löytänyt itseni kirjoittamasta vain siksi, että muka pitäis kirjoittaa..
Haluan pääasiassa kirjoittamisen kautta pästä sinne hiljaisuuteen, läsnäoloon, valoon, kohti Rakkautta..
Haluan kirjoittaa, kun sydämeni kutsuu..
Kävin tänään syöttämässä joutsenia ja sorsia.
Sorsat makailivat toistensa kainaloissa, eivätkä halunneet tulla hakemaan leivänmurusia tai sit he pelkäsivät joutsenia, jotka noukkivat melkein kaikki palaset.
Niin kauniita nuo Luojan luomat linnut ovat. Säälittää, kun he joutuvat kovassa pakkasessa pärjäilemään.
Kommentit
On kirjoittamisen aika, on levon aika, on etsimisen aika. Kaikki ajallaan.
JOskus haluaa ottaa hieman hengähdystaukoa, se on paikallaan. Sen jälkeen seuraa jo into kirjoittaa ajatuksia "paperille" siis blogiin.
Joutsenet ylväät ja hienot linnut.
Kirjoituksesi ovat antaneet monenlaista ajateltavaa ja hetken vaan olla ja rauhoittua.
Kuvasi sitten vielä plussana = )
Paljon Onnea 2-vuotiaalle, toivottelee toinen kaksivuotias täältä.. :D
nyt annan kirjoituksen tulla luonnollisesti...
trina: kiitos sinulle trina..tykkään uida syvällä =)
arleena: kiitos onnentoivotuksistasi...
Enköhän aina silloin tällöin..=)
Taru: Kiitos sinulle..halaus!
Sooloilija: Kiitos sinulle onnitteluistasi myös!!!
Jännä miten tuo toinen joutsenista seurasi m inua katseellaan...Pieni, vahva yhteys!!
Todella hienot kuvat! Olivatko nämä siinä ensimmäisessä postauksessa mukana vai nyt kahta vuotta kuvaamassa?
Oikein hyvää jatkoa blogillesi ja sinulle!
Sinä loikkija ja hyppijä!!
Kävin eilen ruokkimassa näitä joutsenia..
Tuntuu pahalta kun he siellä kylmässä pakkasessa elelevät..
hauskasti toinen tuijottaa mua kun kuvasin...
ihana päiväkirja tässä itselläni kahden vuoden ajalta...
kiitos sinulle onnitteluistasi!!
Kiitos sinulle onnitteluistasi...
Olen juuri uhmaiässä=)
Ja uusia helmiä odottaa tulevaisuudessa. Sinä poimit ne ja näytät meille. Omassa rytmissäsi.
On hassua miten joka vuosi tajuaa tietävänsä ja ymmärtävänsä enemmän kuin vuosi sitten... Se on kasvua.
Sanoit, että kirjoituksesi ovat olleet tummansävyisiä.. mutta minä näen tässä pimeässä paljon valoa. Sitä on sinussa ja siinä mitä annat ympärillesi. :)
Huomasitko blogistani että laitoin suojelusenkelini kehyksiin, kiitos vielä siitä.
Tuo alimmainen kuva on hieno kun siinä on noita heijastuksia. Joutsenen kaula on kyllä tosi paksu, vaikka se aina mainitaan niin sirona.
Oman itsensä hakuahan tämä taitaa olla ja pieninä hippusina se vähitellen löytyy, jos jaksamme etsiä.
Kauniit joutsenet, kuin valonsymbolit.
kiitos sinulle onnitteluista..
kiitos viisudestasi, empatiastasi..
Yksinäinen susi:
kiitos ja halaus!!
Tuuluska:
Huomasin, nyt kun kerroit...
ihanat kehykset olit löytänyt..
Oisko tuo joutsenpari niitä paksukaululaisempia ..Joutseniahan on kahta eri lajia...
Kiitos onnitteluistasi!!
Zilga:
Olet aivan oikeassa...Oman itsemme löytämistä, avaamista ja samalla joku siinä sivussakin voi löytää itseään...ihanaa!1halaus sulle!!