Eilinen luentoni "veda-taide kokonaisvaltaisena ilmaisukeinona" sujui tosi hyvin, ainakin omasta mielestani. Uskon , että myös niiden muutamien kuulijoidenkin mielestä. Kyllä sen ilmapiirin aistii ihmisistä ilman sanojakin.
Sain sanoja ja sain halauksia.
Eräs nainen sanoi minulle, että hän sai vastaukset juuri niihin kysymyksiin, joita hän oli etsinyt.
Huomaan, että nautin suuresti saadessani pitää luentoa, kertoa ihmisille sellaisia asioita, jotka ovat hieman syvemmällä, hieman korkeammalla ja kauempanakin kuin tavallinen arki, vaikkakin oikeasti ne ovat osa arkea...
Eniten eilisestä illasta sain varmasti minä itse. Opettaessaan yleensä opettaja oppii eniten...eli jos haluat oppia jotain, ryhdy opettamaan sitä!
Valtava onnen tunne hiipi minuun eilisen illan aikana. Huomasin olleeni "ohjauksessa".
Olin hyvin kiitollinen.
Halusin kertoa yleisölleni, että kun olemme yhteydessä sisimpäämme, korkeimman tietoisuuden tilassa, ajatuksen tuolla puolen, meillä on yhteys ehtymättömään aarreaittaan, suuren luovuuden, rakkauden kehtoon,jossa asuu pyhyys,
siellä kaikki meissä on taidetta, oma elämämmekin...
se on aitoa, puhdasta, vilpitöntä, suorittamatonta, jäljentämätöntä, ainutlaatuista...
Uskon, että tuo tieto meni heille...Itseasiassa he tiesivät jo sen, kaikki me sen tiedämme, olemme siitä tietoisia tai emme...
Seuraavat otteet ovat Octavio Pazin runoista....
" sanat ovat siltoja
minä puhun sinulle
et kuule minua
puhun sanan kanssa
se sana olet sinä
se sana vie sinut omasta itsestäsi omaan itseesi..."
"Tahtoisin puhua sinulle
niin kuin juuri nyt puhuvat
pieni kuu ja ilma
joita varjot pyyhkivät pois
niin kuin juokseva vesi
kuin tyyni lätäkkö
kuin tuli, liekkien kielet, kipinöiden tanssi, savun tarinat.."
Kommentit
sen näkee kuvistasi, väreistäsi, sanoistasi...
hannele: kiitollisuus on minusta kotiinpaluuta, myöntämistä ja huomaamista, mistä oikeasti on...
Kiitos sinulle kommentistasi!!
Sinä toteutat tärkeää tehtävää.Jaat iloa ja ymmärrystä toisille pyyteettömästi ja sydämestäsi. Se on paljon. Se on enmmän.
Minulla on tänään sellainen olo, ettei minulla ole keinoa pukea sanoiksi sitä, mitä sydämeni puhuu. On vain niin hyvä olla. Kuin keinuisi pehmeän tuulen keinahdeltavana, korkealla, kaukana kaikesta muusta, tukka taivasta hipoen.
Olkoon viikonlopussasi hyvän olon hyrinää, kietokoon kiitollisuus sinut syliinsä. Kuuntele. Se kertoo sinulle, miten erityinen olet!
kiitos ihanista, avaavista sanoistasi.
Olen saanut niin paljon sinulta, sanoistasi, sanojesi takaa...
On niin ihanaa, kun joku haluaa, uskaltaa puhua siitä valosta, siitä rakkaudesta, joka meitä sylittää, ympäröi, on aina läsnä!
Puhuu Isästä ja Isän lapsista, meistä kaikista, jotka olemme yhtä.
Tulee aina niin hyvä, läsnäoleva olo...
kiitos kommentistasi...
Varmasti satuttaa ja ihmettelyttää, kuinka jotkut ihmiset eivät ollenkaan kuuntele, ole läsnä, eivät ole kiinnostuneita...
Turha heidän takia toisaalta murehtia, se ei ole sinulta pois. Ehkä vois vain ilahtua niistä , jotka ovat läsnä ja ymmärtävät, ja tulevat siltojen kautta lähelle...
me olemme kaikki niin erilaisia ja erilaisilla poluilla kulkemassa...
Ihmistä ois hyvä kuunnelle joka solullaan, koko sielullaa, kehollaan ja antaa tilaa hänelle..