Siirry pääsisältöön

onnentunteita..




Eilinen luentoni "veda-taide kokonaisvaltaisena ilmaisukeinona" sujui tosi hyvin, ainakin omasta mielestani. Uskon , että myös niiden muutamien kuulijoidenkin mielestä. Kyllä sen ilmapiirin aistii ihmisistä ilman sanojakin.
Sain sanoja ja sain halauksia.
Eräs nainen sanoi minulle, että hän sai vastaukset juuri niihin kysymyksiin, joita hän oli etsinyt.

Huomaan, että nautin suuresti saadessani pitää luentoa, kertoa ihmisille sellaisia asioita, jotka ovat hieman syvemmällä, hieman korkeammalla ja kauempanakin kuin tavallinen arki, vaikkakin oikeasti ne ovat osa arkea...
Eniten eilisestä illasta sain varmasti minä itse. Opettaessaan yleensä opettaja oppii eniten...eli jos haluat oppia jotain, ryhdy opettamaan sitä!

Valtava onnen tunne hiipi minuun eilisen illan aikana. Huomasin olleeni "ohjauksessa".
Olin hyvin kiitollinen.

Halusin kertoa yleisölleni, että kun olemme yhteydessä sisimpäämme, korkeimman tietoisuuden tilassa, ajatuksen tuolla puolen, meillä on yhteys ehtymättömään aarreaittaan, suuren luovuuden, rakkauden kehtoon,jossa asuu pyhyys,
siellä kaikki meissä on taidetta, oma elämämmekin...
se on aitoa, puhdasta, vilpitöntä, suorittamatonta, jäljentämätöntä, ainutlaatuista...

Uskon, että tuo tieto meni heille...Itseasiassa he tiesivät jo sen, kaikki me sen tiedämme, olemme siitä tietoisia tai emme...


Seuraavat otteet ovat Octavio Pazin runoista....


" sanat ovat siltoja
minä puhun sinulle
et kuule minua
puhun sanan kanssa
se sana olet sinä
se sana vie sinut omasta itsestäsi omaan itseesi..."


"Tahtoisin puhua sinulle
niin kuin juuri nyt puhuvat
pieni kuu ja ilma
joita varjot pyyhkivät pois
niin kuin juokseva vesi
kuin tyyni lätäkkö
kuin tuli, liekkien kielet, kipinöiden tanssi, savun tarinat.."

Kommentit

Johanna sanoi…
voi kun kiva että meni hyvin! Olisinpa ollut kuuntelemassa.
Hannele sanoi…
Kiitollisuuden tunne on hienoa.
Johanna:uskon, että se tieto tuli sinullekin ja sinussahan on se jo ja olet avannut porttiasi...
sen näkee kuvistasi, väreistäsi, sanoistasi...

hannele: kiitollisuus on minusta kotiinpaluuta, myöntämistä ja huomaamista, mistä oikeasti on...
Kiitos sinulle kommentistasi!!
tinttarus sanoi…
Niinkuin viime postauksesi kommentissani jo sanoin, totean vielä vain vahvemmin, että olisinpa saanut olla sinua kuulemassa. Sinun kauttasi puhuu lisäksesi sellainen siunattu pyhyys. Sanotaan, että Isän lapsista loistaa Hänen valonsa. Sinun sanoistasi ja kuvistasi huokuu sellainen syvä rauha, että niiden edessä ei voi jäädä tyhjäksi, ei viileäksi.
Sinä toteutat tärkeää tehtävää.Jaat iloa ja ymmärrystä toisille pyyteettömästi ja sydämestäsi. Se on paljon. Se on enmmän.
Minulla on tänään sellainen olo, ettei minulla ole keinoa pukea sanoiksi sitä, mitä sydämeni puhuu. On vain niin hyvä olla. Kuin keinuisi pehmeän tuulen keinahdeltavana, korkealla, kaukana kaikesta muusta, tukka taivasta hipoen.

Olkoon viikonlopussasi hyvän olon hyrinää, kietokoon kiitollisuus sinut syliinsä. Kuuntele. Se kertoo sinulle, miten erityinen olet!
tinttarus: Kiitos sinulle niin paljon.
kiitos ihanista, avaavista sanoistasi.
Olen saanut niin paljon sinulta, sanoistasi, sanojesi takaa...
On niin ihanaa, kun joku haluaa, uskaltaa puhua siitä valosta, siitä rakkaudesta, joka meitä sylittää, ympäröi, on aina läsnä!
Puhuu Isästä ja Isän lapsista, meistä kaikista, jotka olemme yhtä.
Tulee aina niin hyvä, läsnäoleva olo...
Anonyymi sanoi…
ihana tuo runo! Sanat tosiaan ovat kuin siltoja joita piktin kuljetaan muiden ihmisten luokse. Surullista on vain se, että aina ihmiset eivät halua kuunnella; on niin monia joiden mielestä aisoista puhuminen on "turhaa". Välillä aina törmään tähän ilmiöön ja joka kerta tulen surulliseksi. Mutta onneksi on myös heitä jotka tulevat siltää puolitiehne vastaan :)
emerentia:
kiitos kommentistasi...
Varmasti satuttaa ja ihmettelyttää, kuinka jotkut ihmiset eivät ollenkaan kuuntele, ole läsnä, eivät ole kiinnostuneita...
Turha heidän takia toisaalta murehtia, se ei ole sinulta pois. Ehkä vois vain ilahtua niistä , jotka ovat läsnä ja ymmärtävät, ja tulevat siltojen kautta lähelle...
me olemme kaikki niin erilaisia ja erilaisilla poluilla kulkemassa...
Ihmistä ois hyvä kuunnelle joka solullaan, koko sielullaa, kehollaan ja antaa tilaa hänelle..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin