Lauralle..

Ihmettelin, kuinka kauniita vanhat, kuolleet, kuivaneet ruusut ovatkaan..halusin ottaa niistä monta kuvaa...Tänään ostin oranssin värisiä uusia ruusuja ja haluan kuivattaa nekin...jotta voin kuvata niitä...

Nykyään puhutaan, kirjoitetaan niin paljon ulkoisesta kauneudesta, kauneusleikkauksista...Kohta itsekukin harkitsee kasvojensa kohottamista, koska se niin piristää itseä ja vaikuttaa mieleen..itsetuntoon..

Kun katsot peiliin, sieltä ei vastaakkaan, väsynyt, lupsahttanut, vanha venähtänyt naama...

"Kun ihmisen keho vanhenee ja heikkenee, hänen sielunsa rikastuu, syvenee ja vahvistuu. Ajan myötä sielu tulee itsevarmemmaksi, sen luontainen valo kasvaa ja kirkastuu.

Vaikka keho vanhenee, kuihtuu ja muuttuu hauraaksi, heikoksi ja kivulloiseksi, sielu suojelee tuota haurautta aina On tavattoman lohdullista tietää, että keho on osa ihmisen sielua.

Nuoren silmissä vanhempi ihminen näyttää ikivanhalta. Kun itse alkaa ikääntyä, huomaa, miten uskomatonta vauhtia aika kuluu..Ainoa ero elämää uhkuvan nuoren ja hauraan vanhuksen välillä on aika.

Kun ihmisen vauhti ikääntymisen myötä hiljenee, hän saa myös havaita hiljaisuuden olevan ihana ystävä. Silloin on aikaa koota elämänsä kappaleet yhteen ja ne kohdat, joissa sielun suoja on rikkoutunut tai haavoittunut, ehtivät viimein parantua.Tässä hiljaisuudessa ihminen kiinnittyy sieluunsa.

Monilta on sisin kadonnut elämän varrella kokonaan. he tuntevat muita, he tuntevat paikkoja, he osaavat kaikenlaista, he hallitsevat työnsä, mtta surullista kyllä, itseään he eivät tunne."-kelttiläistä viisautta

"Ja kaikki tutkiminen päättyy

kun saavumme sinne mistä lähdimme

ja näemme tuon paikan ensimmäistä kertaa."-T.S. Eliot

Nuorena halusin,

että olisin kaunis

hieman vanhempana,

että olin rikas

Nyt haluan päästä itseni luo...