Lauralle..

MEDITAATIO: Jumalan käyttämä kieli.

Meditaatio kertoo meille vain yhden asian; Jumala on. Meditaatio paljastaa meille vain yhden totuuden. Jumalan näky on meidän.

Olemme jatkuvasti ympärillämme olevien kielteisten voimien- kateuden, pelon, epäilyn, huolien , levottomuuksien ja epätoivon- armoilla. Ainoastaan meditaation avulla voimme saavuttaa jatkuvan ja kestävän rauhan, pyhän rauhan. Sisäinen nälkämme on syynä siihen, että alamme meditoida. Tunnemme, että sisimmässämme on jotain valaisevaa ja kirkasta. Meditaatio ei ole pakoa maailmasta.

Meditaatio on ihmisen heräämistä itseensä ja Jumalan itsensä-tarjoamista. Kun ihmisen itseensä herääminen ja Jumalan Itsensä-tarjoaminen kohtaavat toisensa, ihmisestä tulee kuolematon sisäisessä maailmassa ja Jumala saavuttaa täyttymyksen ulkoisessa maailmassa.

Henkisyyttä ei voi saavuttaa väkisin. Kun valo saapuu itsestään, kykenemme ottamaan sen vastaan vain sisäisen kaipuumme avulla.

Meditaatio ei tarkoita vain viiden tai kymmenen minuutin hiljaista paikallaan istumista. Meditaatio vaatii tietoista ponnistusta. Mieli tulee tyynnyttää ja hiljentää. Samalla sen tulee olla valpas, ettei se salli häiritseviä ajatuksia tai mielihaluja. Kun mieli on tyhjä ja rauhallinen ja kun koko olemuksestamme tulee tyhjä astia silloin sisäinen olemuksemme pystyy rukoilemaan, että ääretön rauha, valo ja autuus tulisivat täyttämään tämän astian. Tämä on meditaatiota.

Meditaatio on Jumalan käyttämä kieli. Jos haluamme tietää mikä Jumalan tahto on elämässämme, jos haluamme jumalan ohjaavan ja muovaavan meitä ja saavuttavan täyttymyksensä meissä ja meidän kauttamme, silloin meditaatio on se kieli, jota meidän tulee käyttää.-Meditaatio, Sri Chinmoy

Jokaisella sielulla on oma tapansa meditoida. Meditaation perimmäisenä tarkoituksena on muodostaa tietoinen yhteys Jumalan kanssa. Itse meditoin tietoisesti ensimmäisen kerran noin kymmenen vuotta sitten eräällä joogaleirillä. Aluksi oli hyvin vaikeaa istua liikkumatta, paikallaan niin pitkä aika. Ajatukseni laukkasivat ties missä. Muutamien kertojen jälkeen mietiskely sujui hieman helpommin ja aloin nähdä kauniita värejä. Aina jossain määrätyssä hetkessä näin ison violettisen silmän, joka ikäänkuin sykki keltaoranssisessa ympäristössään.

Jossain vaiheessa aloin kokea myös fyysisiä vaikutuksia ja meditonnin jälkeen kehoni oli perhosen kevyt ja mieli virkeä. Tuohon aikaan jotenkin" odotin" ihmeellisyyksiä tai näkyjä. Nyt ymmärrän , että on tärkeää vain istuutua , ikäänkuin heittäytyä ilman mitään odotuksia, vaatimuksia, vapaana hiljaisuuteen, yrittämättä, suorittamatta mitään. hengittää rauhassa sisään ja ulos..

Meditoin epäsäännöllisen harvoin, tietoisena. Itse uskon, että tuon meditatiivisen tilan voi saavuttaa muutenkin. Eikä sitä tarvitse edes tietoisesti hamuta..

Luonnossa, meren rannalla istuessa...metsässä läsnäollessa..hiihtäessä, maalatessa., rukoillessa..tapoja on monia...kun aika kadottaa merkityksensä, ihminen on vain itsensä ja syvemmän itsensä kanssa siinä hetkessä...se tapahtuu..laajenemme, valo ja kirkkaus täyttävät meidät ja olemme täynnä rakkautta.