Sinun maailmasi näyttää tänäänkin harmaalta.
Iso musta möykky sisälläsi ei jätä sinua rauhaan.
Vaikka aurinko vihdoin avasi siipensä,
tuuli tanssi lätäköissä ja linnut löysivät valon,
mielesi on sidottu, ryppyyn rutistettu,
sielusi ei laula,
sydämesi on surusta jähmettynyt kivi.
Minä uskon,
rukouksen sanat löytävät valon
Kun aurinko sulattaa hylätyt enkelit,
sade huuhtelee likaantuneet kadut,
ja tuuli puhaltaa mereltä
Sinä heräät tähän hetkeen,
avoimempana, pehmeämpänä, ehyempänä kuin eilen
ja sinä hymyilet.
Kun on eksynyt liian kauas,
matka itsensä luo, on mahdollista.
Valo syntyy surusta, vapautus...
äitisi
Kommentit
Voimia ja valoa runon tytölle. Ja äidille!
Huomaan, että olen muuttunut. Laajentunut? Kasvanut?
Edellisen kerran kun nuorin tyttäreni sairastui ja joutui sairaalaan skitsofrenian takia...olin ahdistunut, tuskainen ja reagoin vahvasti omasta ahdistuksestani....
Nyt sisimmässäni olen levollinen ja tiedän, että mitä elämä tuo, voin vain vastaanottaa sen ja reagoida...
Hyväksyn kaiken minkä saan, joku tarkoitus tällä kaikella on, minä uskon. Olen saanut rauhaisan olon, uskallan hymyillä ja jaksan tukea rakkaitani.