En tarvitse sanoja. En halua selittää. Kuinka monta kertaa
täytyy kaikki kertoa uudelleen ja uudelleen ja silti ihmiset
eivät oivalla, ymmärrä.
kaikki on jo heissä itsessään.
Ehkä ihmiset tarvitsevat vain toisiaan, olemaan läsnä ,
jotteivät he olisi yksin juttujensa kanssa.
Katselin toisten postauksia: suuri levottomuus, pelko,
yksinäisyys tarttui ajatuksiini. En halunnut lähteä mukaan.
Maailmassa on niin paljon kauneutta, miksi emme kulje
kohti sitä, tavoittele valoa, puhtautta,iloa?
Ihanaa, että saan sukeltaa yöhön,
luopua pois kaikesta vanhasta,
antaa sieluni vaeltaa unien ohi,
puhdistautua
ja herätä uutena uuteen aamuun.
Kommentit
Opettelen näitä kollaaseja...
Seuraavaksi on kuulemma valkoinen...
haluan ostaa valkoisia ruusuja vaiks mulla on kyllä kuivatettuina...Ihanaa maanantaita sulle!
Olen vähän samaa mieltä, että en halua lähteä mukaan negatiiviseen kierteeseen, jossa monet kieriskelevät. Blogeista on onneksi helppo siirtyä pois, mutta ihmisenkin karistan äkkiä tai ainakin vaihdan puheenaihetta. Kun ei ole pakko.
Kohta näet mun "valkoisen "kollaasin...Tein sitä innolla....
Itsekin alussa kiertelin ja kaartelin monissa blogeissa...Nyt tuntuu, että haen kauneutta, herkkyyttä, toivoa...Kiitos kommentistasi=)
Positiivisuudesta saa silti voimaa niin paljon, että siihen kannattaa satsata.
Aamu on aina uusi. Yökin on uusi. Yö on mahdollisuus.
Hienoja kuvia!
katja...tiedän ja ymmärrän...mutta jos itse elää harmauden keskellä, on hyvä etsiä kirkkautta, valoa kauneutta, jotta jaksaa kantaa lähimmäisiään, olla läsnä heidän elämässään ja tukea...Itsestään täytyy pitää huoli, silloin jaksaa antaa muille...