En tarvitse sanoja. En halua selittää. Kuinka monta kertaa
täytyy kaikki kertoa uudelleen ja uudelleen ja silti ihmiset
eivät oivalla, ymmärrä.
kaikki on jo heissä itsessään.
Ehkä ihmiset tarvitsevat vain toisiaan, olemaan läsnä ,
jotteivät he olisi yksin juttujensa kanssa.




Katselin toisten postauksia: suuri levottomuus, pelko,
yksinäisyys tarttui ajatuksiini. En halunnut lähteä mukaan.
Maailmassa on niin paljon kauneutta, miksi emme kulje
kohti sitä, tavoittele valoa, puhtautta,iloa?




Ihanaa, että saan sukeltaa yöhön,
luopua pois kaikesta vanhasta,
antaa sieluni vaeltaa unien ohi,
puhdistautua
ja herätä uutena uuteen aamuun.