"Lohduttaen sade huuhtoo
enkeleiden tummuneita siipiä, huuhtoo
niiden hohtavia käsivarsia
tuuli kohottaa ne ilmaan
tuuli hyväilee niiden siipiä
valo solmii niiden viittojen repeytyneet liepeet
pilvet kuljettavat
ylitse pimeiden kaupunkien
tuuli keinuttaa niitä hiljaisella rannalla."-Heidi Liehu
Olen nyt niin innosissani noitten kollasien kanssa. Jännä miten monella tavoin voi yhdistellä ja karsia, liittää ja poistaa...ja tuloksena aivan uusi erillainen juttu, ei huonompi, ei parempi mutta erillainen.
Niinkuin elämässäkin , kun löytää uuden näkökulman asiaan, voi ratkaisu löytyä. Kaikki voi näyttää syvemmältä, laajemmalta. Meillä on suunnattomat mahdollisuudet kaikessa.
Miksi me usein supistamme itsemme? Jäämme möykkyyn, josta tiirailemme hätäisesti , emmekä oikeasti näe maailmaa, elämää, itseämme!
Kuvan, sanojen, musiikin, yleensä taiteen kautta pääsemme yhteyteen oman sisimpämme syvimpään kerrokseen. V oimme olla vuoropuhelussa sielumme kanssa. Ja kun etenemme vieläkin syvemmälle, voimme olle yhteydessä maailmankaikkeuden kanssa, kaikkien yhteisen sielumme kanssa, jossa on kaikki...
Kun katselen tuota sinistä kuvaani. Suru minussa nousee pintaan ja kaikki ne itkemättömät tarinat , yksi kerrallaan, muuttuvat valoksi.
Kommentit
Samoin minä olen ...Saan nuorilta niin paljon kaikkea...heillä on nauru vielä suupielissä..ja ilo hampaissa...