Päivistäni pidin kiinni
kuin pitäisi kiinni puu
kuolleista lehdistään.
Niin ei voinut jatkua:
Syksyä väkevämpi syksy
minun oli elettävä:
riisuuduttava alasti ja
päästettävä kaikki minkä
tuulta voimakkaampi tuuli
minusta irrotti.
kevättä kauniimpi kevät
minun oli tehtävä:
uusiuduttava kuin lehtipuu
Kun syvältä minusta
ja niinkuin puun salatuista kätköistä
kuului syksyn käsky
ja kevään kaukainen kutsu
alkoi kiertää korviani.
Ja kun eilinen irtosi minusta
se irtosi kuin puustaan kuollut lehti.
Kun sydämeni punainen tuuli
kerran yltyi
ja nousi siivilleen..
En tiedä kuka on kirjoittanut tuon runon. Enkä muista mistä se on tullut minua vastaan. Mutta edelleen se puhuttelee minua voimakkaasti.
"syksyä väkevämpi syksy minun oli elettävä"...
Syksyllä kaikki muut puut luovuttavat lehtensä paitsi havupuut.
Talvella on levon ja hiljentymisen aika .
Keväällä valtava energia, into, voima musertaa pienet nuput esiin ja mikä valtava ihanuus, vihreys, uusiutuminen onkaan syntynyt... me voimme oppia luopumaan, antamaan periksi ja syntyä uudelleen joka hetki.
Mikä ihana raikkaus, vihreyden vihreys .
Minä en enää halua pitää päivistäni kiinni kuin puu kuolleista lehdistään!!
Kommentit